maanantai 2. helmikuuta 2015

Kuinka löysin Rooman

Kävimme Roomassa ensimmäisen kerran kesällä vuosia takaperin. Kokemus ei ollut auvoisa. Elokuinen kaupunki oli kuiva ja kuuma, ja kaikki paikat pursuilivat turisteja. Lisäksi monet ravintolat olivat kiinni kesälomien takia - siis ne ei-turistiravintolat. Kokemuksen kruunasi kamala hostelli, jonka muisteleminen puistattaa edelleen.

Kun nyt tein viikonloppumatkan Roomaan, odotukset olivat siis hiukan matalammalla kuin ensivierailua odottaessa. Toisaalta myös tavoitteet olivat erilaisia: tavata ihmisiä hostellilla, käydä leffassa (Sienassa ei ole leffateattereita, jotka näyttäisivät mitään dubbaamatonta), fiilistellä kaupunkia ja kulttuuripuolelta kuitata Sikstuksen kappeli nähdyksi.

Näkymiä Piazza Garibaldilta

Opastetulla kierroksella.
Off-season Rooma tuntui heti paljon miellyttävämmältä kuin kesäinen Turisti-Rooma, vaikka kaupunki olikin paikoin sateinen ja kylmä. Hostellilla tapasi paljon matkustajia etenkin eteläiseltä pallonpuoliskolta ja leppoisa tunnelma säröili ainoastaan Vatikaanin museoissa ja Sikstuksen kappelissa, jotka olivat aivan tupaten täynnä, kuten ne todennäköisesti ovat vuoden jokaisena päivänä. Heitin muuten hyvän määrän periaatteita romukoppaan kun maksoin maltaita opastetusta kierroksesta museoissa vain päästäkseni sisään jonon ohi. Olin paikalla n. viisi minuuttia museoiden aukeamisajankohdan jälkeen, mutta lippupisteellä oli jo satojen metrien jono. Aikainen aamu -taktiikka on toiminut aina ennen kaikkialla, mutta Vatikaanin turistimassoille oli pakko tunnustaa tappionsa. Eli olkaa hyvät ihmiset minua viisaampia ja ostakaa liput etukäteen netistä! (nimim. ei siellä aamulla kuitenkaan ole jonoa - en halua maksaa neljää euroa ylimääräistä nettikaupassa...) Onni onnettomuudessa oli, että sain todennäköisesti paljon enemmän irti loputtomasta marmoripatsaiden massasta ja Sikstuksen kappelin freskoista oppaan tarinoiden ansiosta. :)

Rajua menoa seinävaatteissa.
1500-luvulla Vatikaanissa lisäiltiin patsaille viikunanlehtiä siveyden nimissä.
Olisi kannattanut pysyä siveänä - Apollo menetti puolet sukukalleuksistaan, kun viikunanlehti poistettiin restauroinnin yhteydessä.
Todellinen yhteisymmärrys Rooman kanssa syntyi kuitenkin yllättäen keskellä yötä. Olin palaamassa lauantai-iltana hostellille leffan jälkeen kun unohduin valokuvaamaan sateista kaupunkia. Vaelsin Spagnan aukiolta Colosseumille ja kaupungissa tuntui vallitsevan toinen todellisuus. Palatsit ja rauniot seisoivat hiljaisina yössä mahtipontisesti valaistuina. Syystä tai toisesta keskellä yötä Rooman historia tuli iholle aivan eri voimakkuudella kuin päivällä. Tuhatvuotiset rauniot saivat mielikuvituksen laukkaamaan muuttuessaan hienoista kivikasoista tapahtumapaikoiksi, hetkiksi ja tarinoiksi historiassa. Ehkä se oli yön hiljaisuus tai se realistinen tosiasia, että yö peitti alleen Rooman likaisuuden, mutta yöllä löysin Roomasta jotain, mistä on helppo tykätä. 



Jos yön pimeys peittikin alleen katujen likaisuuden, ovat yön kylmät tunnit kodittomille raskaimpia.


Öinen metro

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuvia ja tarinoita

Yllätyksiä katedraalimuseossa.

Talvi ei ole turistiaikaa

Luojan kiitos! Suosituimmat ostoskadut vilisevät talvikuukausinakin turisteja (erityisen paljon täällä on aasialaisia), mutta kaiken kaikkiaan tammikuu taitaa olla vähiten suosittuja turistikuukausia Italiassa. Ajankohtaa arvostaa varsinkin suosituissa museoissa ja katedraaleissa, joissa jonotusalueet seisovat tyhjinä ja merkinnät pakollisista kiertosuunnista näyttelysaleissa voi suosiolla jättää huomiotta, jos sattuu olemaan ainut henkilö huoneessa. Tämä tosin ei pätenyt Roomassa, missä Vatikaanin museot olivat ajankohdasta riippumatta tupaten täynnä ja jonot olivat huikaisevan pitkiä. Kesällä ne kai ovat vielä paljon pidempiä.


Kuntosalilla

Ensimmäisiä tekojamme Sienassa oli kuntosalin etsiminen. Homma sujui ilman suurempia ongelmia ja mukavan oloinen sali löytyi lyhyehkön kävelymatkan päästä kotoa. Kuntosalit lähtökohtaisesti ovat hyvin samanlaisia missä tahansa päin maailmaa, joten mitä minimaalisimmallakin kielitaidolla pärjää loistavasti. Huvittavin kulttuuriero suomalaiseen kuntosalikulttuuriin verrattuna on yläkroppapainotteisuus. Käsipainoja ja penkkejä löytyy moneen lähtöön, mutta jalkaliikkeille on pyhitetty vain yksi tanko, jota kukaan ei tunnu juuri koskaan käyttävän. Italialaiset machomiehet sopivat hyvin stereotypiaan yläkroppapainotteisista treenaajista. :P
Todellinen hauskuus odotti kuitenkin stepaerobic-tunnilla, jolle Aino uskaltautui osallistumaan. Vaikea sanoa, mitä tunnilta tarkalleen odotti, mutta ei ainakaan sitä, että tuntia vetänyt mies ohjasi porukkaa kummallisilla vihellysmerkeillä äärettömän monimutkaisiin koreografioihin. Onneksi osa muistakin osallistujista tuntui olevan suunnilleen yhtä pihalla, ja hyppyjen ja pyörähtelyjen kanssa sekoilusta uskalsi nauttia täysillä.


Auringon laskun aikaan oli upea katsella, kuinka suuret lintuparvet siirtyivät puusta toiseen. Parvien sulava liike toi mieleen kalaparvet luontodokumenteista.



Lunta Sienassa

Yliopiston piha sai kevyen lumipeitteen.
Tammikuun viimeisenä päivänä Sienassa satoi talven ensimmäinen lumi. Lunta tuli juuri ja juuri riittävästi maisemien valkaisemiseksi, mutta lumikuuron jälkeen esiin tullut aurinko ryhtyi sulattamaan hentoa lumikerrosta nopeasti. Hauskinta oli seurata, mitä tämä vähäinen lumi sai aikaan. Ihmiset kerääntyivät ikkunoihin tuijottelemaan ja lähtivät töistä ajoissa. Kaikki totesivat, että julkiseen liikenteeseen ei voi enää juurikaan luottaa ja kehottivat lähtemään nopeasti, jos piti päästä johonkin bussilla. Ulkona autot matelivat loskaisilla teillä hölkkävauhtia. Onneksi bussit eivät kuitenkaan oikeasti lakanneet kulkemasta. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos lumen tulo olisi jatkunut pidempään.

Pitäisiköhän epäillä mielenterveyttään, jos lähtee matkalle pehmolelupossu Hannun korvikkeena, hmm... Mutta Tonton näyttää tyytyväiseltä, että pääsi mukaan matkaan. :)