Kaksin kohti maailmaa: syyskuuta 2015

Middelsex Fells Reservation - Luontokohde n. 10 km päässä kotoa. Boston näkyi.

Pari viikkoa hurahtanut ohi hurjalla nopeudella. Syyskuu alkoi ja opiskelijat palasivat. Joka puolella ihmiset muuttivat ja niin muutimme mekin. Pääsimme viikko sitten uuteen asuntoon ja aika nopeasti saimme asunnon mukavaan asumiskuntoon. Kämppähän oli suurimmaksi osaksi kalustettu, joten pärjäsimme hyvin vähillä ostoksilla, mikä ilahdutti melkoisesti. Suurin osa keittiötarvikkeistakin löytyi joko kirppareilta, tuli asunnon mukana tai paketissa, jonka eräät tutut olivat meille tänne jättäneet saapumistamme odottamaan. Asettuminen kävi siis sutjakkaasti ja kotikin alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta.

Hannun työt ovat lähteneet käyntiin vauhdikkaasti - töihin mentiin melkein heti maahan saavuttuamme ja nyt uudet projektit ovat jo vauhdissa. Ainon tutustuminen paikalliseen elämään on alkanut MIT:n erittäin aktiivisesta Spouses&Partners järjestöstä, jolla on paljon viikottaisia tapaamisia erilaisten harrasteryhmien ja muiden tapahtumien muodossa. Järjestöltä on saanut myös vinkkejä mielenkiintoisten kurssien löytämiseen ja muun elämän järjestämiseen. Lisäksi, kun Aino tekee syksyn vielä etätöitä Suomeen, tekemistä tuntuu kyllä riittävän.

Asettumista uuteen kotiin: New York Times tilattu ja itsetehdyn ruisleivän leipomista kokeiltu. Ei muuten ollut mikään täysi katastrofi, tuo leipä siis, mutta koska meidän kaasu-uuni tuntuu toimivan suunnilleen yhtä paljon huoneen lämmittimenä kuin uunina, pitää toivoa että ilmat viilenevät nopeasti, että leivontakokeiluja voi jatkaa.

Muutenkin kaikenlaista touhua on ollut. Eilen täällä oli Labor Day, joka on kansallinen vapaapäivä. Nimensä mukaan päivä juhlistaa työväenliikettä, eli on osittain samaa perua vapun kanssa. Perinteisesti ihmiset tuntuvat juhlivan Labor Day Weekendiä lähinnä relaamalla, matkailemalla lähistölle luontokohteisiin, veneilemällä tai shoppailemalla (kaikki paikat ainakin pursuilivat Labor Day -alennusmyyntimainoksia). Jossain on kai jotain paraatejakin (ehkä?), mutta mitään suurta juhlallisuutta emme huomanneet. Pieniä tapahtumia tosin oli, kuten ilotulitus, jota menimme katsomaan Bostonin satama-alueelle.

Meidän viikonloppu kului lähimatkaillen. Perjantaina kävimme pyöräretkellä muutamien Hannun ryhmäläisten kanssa. Pyöräilimme historiallisten pikkukaupunkien Condordin ja Lexingtonin läpi, vierailimme maatilalla syömässä jäätelöä ja Walden Pond nimisellä lammella uimassa. Osan matkaa ajoimme erikseen kunnostetuilla pyöräteillä (Minuteman trail) ja osan pienten ja rauhallisten teiden varrella. Pyöräretkeilyä täällä helpottaa myös se, että pyörän saa ottaa ilmaiseksi paikallisjunaan ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Sunnuntaina lähdimme autoilemaan kymmenen muun Bostoniin sijoittuneen Fulbright-opiskelijan kanssa kohti Cape Codia. Niemimaa sijaitsee noin 100 km Bostonista etelään ja on huippusuosittu lomakohde täällä päin. Noin suurella porukalla reissaamisessa on aina omat haasteensa ja päivälle kertyi ihan kiitettävä määrä autossa istumista (Hannu pärjäsi hienosti toisen auton ratissa!), mutta kohde oli kieltämättä hieno ja ajattelimme palata sinne mahdollisesti pyörien kanssa vähän syksymmällä kun säät viilenevät ja turistit vähenevät. Kuulemma niemellä on kymmeniä kilometrejä hiekkadyynirantoja sivuavia pyöräteitä.