Elämä etenee Bostonissa

Kesti pitkän aikaa saada tämä blogipostaus aikaiseksi ja viime kuukauteen on mahtunut niin mukavia kuin ikäviäkin asioita. Ikävistä asioista ei ehkä julkiseen blogiin yksityiskohtia viitsi kirjoittaa, mutta näköjään sitä voi selvitä kaikenlaisista vastoinkäymisistä vaikka olisikin juuri muuttanut toiselle puolelle maailmaa. Onneksi täällä on terveydenhuoltopalvelut pelanneet (parempi pelatakin kaikkien niiden tuhansien dollareiden jälkeen mitä niistä on maksettu) ja luojan kiitos tänä internetin aikakautena ystävät ja perheen tavoittaa pitkienkin matkojen päästä. Skype ja läheisten ihmisten olemassaolo ovat molemmat olleet elintärkeitä. Joka tapauksessa olemme siis nyt ihan kunnossa ilman mitään erityistä hätää, joten huolestua ei tarvitse. :)

Arkkitehturia MIT:n kampukselta

Mukaviakin asioita on onneksi viime kuukauteen mahtunut paljon. Hannun työt ovat sujuneet ja työskentely uudessa ryhmässä on ollut innostavaa. Aino on onnistunut täyttämään kalenteriaan kohtalaisen tehokkaasti harrastuksilla ja uusilla ystävillä. MIT:n kautta löytyi niin kuoro jossa laulaa kuin porukka jonka kanssa harrastusmielessä treenata näytelmää. Kuoro vaikuttaa hyvinkin vakavalta touhulta kun taas näyttelyporukka lähinnä pitää hauskaa yhdessä. Molemmat ovat oikein tervetulleita! :) Onni on myös ollut se, että MIT:n "tänne mukana raahatut puolisot, joilla ei ole aluksi mitään kontaktia paikalliseen toimintaan" -yhteisöstä Aino on löytänyt ihmisiä, joiden kanssa pystyy ystävystymään. Siis ystävystymään ihan oikeasti eikä vain täysin pinnallisesti silloin tällöin tapahtumissa jutellemaan. Se on tärkeää. 

Lisää arkkitehtuuria kampukselta: MIT:n päärakennus. Ei tosin se paikka, jossa Hannu on töissä. Se on ihan tavallinen, epävalokuvauksellinen laatikko.

Aika synkkä teos MIT:n kampuksella. Kuulemma MIT on aivan johtavia yliopistoja itsemurhatilastoissa. Kuva ei liity mitenkään erityisesti meidän tunnelmiin, älkää huolestuko!

Cambridge ja Boston ovat ehdottomasti alkaneet tuntua kodilta. On uskomatonta, miten Cambridge vanhoine puutaloalueineen tuntuu kodikkaalta pikkukaupungilta ja vartin pyörämatkan päässä seisovat upeat pilvenpiirtäjät ja vilkas Bostonin keskusta. Muutamana iltana olemme pyöräilleet Bostonin keskusta-alueiden läpi johonkin mennessä tai jostain tullessa, ja öisiä pilvenpiirtäjiä katsellessa tuntee todellakin olevansa suurkaupungissa. Mutta sitten päivällä katsoo meidän kotikatua eikä edes muista mitään pilvenpiirtäjiä. Bostonissa nuo kaksi täysin eri tuntuista maailmaa ovat hyvin lähellä toisiaan.

Ja pyöräilystä puheen ollen: Onneksi, onneksi, onneksi toimme pyörät tänne. Pyöräily on ehdottomasti yksinkertaisin ja useimmiten myös nopein tapa päästä täällä paikasta toiseen (välillä jopa nopeampaa kuin autoilu, joka tosin meille ei olisi edes vaihtoehto). Kaupunki on todella kompakti ja Bostonissa on pyritty edistämään pyöräilyn roolia liikenteessä. Monilla teillä on pyöräkaistoja tai vaihtoehtoisesti liikennemerkkejä, joissa korostetaan, että pyöräilijät saavat ajaa autokaistalla. Meidän mielestämme pyöräily kaupungissa on tuntunut helpohkolta ja kohtalaisen turvalliselta. Autot tuntuvat yleensä huomioivan pyöräilijän jopa paremmin kuin Helsingissä. Varovainen täällä kuitenkin pitää olla - pyöräilijöitä on kuollut kolareissa lähiaikoinakin. (Toisaalta niin on Helsingissäkin, eikä se silti estä meitä ajamasta.) Joka tapauksessa olemme olleet tooooodella tyytyväisiä siihen että toimme pyörät tänne. Tulivat ehdottomasti käyttöön sekä kaupunkiajoon että pyöräretkiin kaupungin ulkopuolelle. Nyt vain toivotaan, että lunta ei tulisi vielä pitkään aikaan.

Valkoinen pyörä on kansainvälinen muistomerkki pyöräilijän hengen vaatineelle kuolonkolarille.

Alkusyksyä ovat piristäneet kaikenlaiset matkat lähiympäristöön. Olemme vaellelleet jo muutamassakin paikassa, joista tosin vain White Mountains (NH) ansaitsee oman postauksensa (tulossa lähipäivinä, stay tuned). Piristävää on myös kaikenlainen järjestely ystävien ja sukulaisten pikkuhiljaa lähestyviin vierailuihin liittyen. Näillä näkymin näemme jompaan kumpaan kategoriaan tipahtavia ihmisiä niin lokakuussa, marraskuussa kuin uutena vuotenakin! Skype ja kaikki maailmaan mahtuvat internetin viestipalvelut ovat toki korvaamattomia, mutta on se aivan eri asia kun näkee kasvokkain. Rohkaistaan siis kaikkia muitankin, jotka sattuvat tätä blogia lukemaan, toteamaan, että Bostonhan on paikka, jossa on aina halunnut käydä. <3

Tässä kuulumisia alkusyksyltä. Kohta on Halloween ja kaikki paikat täyttyvät luurangoista ja kummituksista. Kurpitsoita kaikkialla jo onkin.

Elämää Cambridgessa ja Labor Day Weekend

Middelsex Fells Reservation - Luontokohde n. 10 km päässä kotoa. Boston näkyi.

Pari viikkoa hurahtanut ohi hurjalla nopeudella. Syyskuu alkoi ja opiskelijat palasivat. Joka puolella ihmiset muuttivat ja niin muutimme mekin. Pääsimme viikko sitten uuteen asuntoon ja aika nopeasti saimme asunnon mukavaan asumiskuntoon. Kämppähän oli suurimmaksi osaksi kalustettu, joten pärjäsimme hyvin vähillä ostoksilla, mikä ilahdutti melkoisesti. Suurin osa keittiötarvikkeistakin löytyi joko kirppareilta, tuli asunnon mukana tai paketissa, jonka eräät tutut olivat meille tänne jättäneet saapumistamme odottamaan. Asettuminen kävi siis sutjakkaasti ja kotikin alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta.

Hannun työt ovat lähteneet käyntiin vauhdikkaasti - töihin mentiin melkein heti maahan saavuttuamme ja nyt uudet projektit ovat jo vauhdissa. Ainon tutustuminen paikalliseen elämään on alkanut MIT:n erittäin aktiivisesta Spouses&Partners järjestöstä, jolla on paljon viikottaisia tapaamisia erilaisten harrasteryhmien ja muiden tapahtumien muodossa. Järjestöltä on saanut myös vinkkejä mielenkiintoisten kurssien löytämiseen ja muun elämän järjestämiseen. Lisäksi, kun Aino tekee syksyn vielä etätöitä Suomeen, tekemistä tuntuu kyllä riittävän.

Asettumista uuteen kotiin: New York Times tilattu ja itsetehdyn ruisleivän leipomista kokeiltu. Ei muuten ollut mikään täysi katastrofi, tuo leipä siis, mutta koska meidän kaasu-uuni tuntuu toimivan suunnilleen yhtä paljon huoneen lämmittimenä kuin uunina, pitää toivoa että ilmat viilenevät nopeasti, että leivontakokeiluja voi jatkaa.

Muutenkin kaikenlaista touhua on ollut. Eilen täällä oli Labor Day, joka on kansallinen vapaapäivä. Nimensä mukaan päivä juhlistaa työväenliikettä, eli on osittain samaa perua vapun kanssa. Perinteisesti ihmiset tuntuvat juhlivan Labor Day Weekendiä lähinnä relaamalla, matkailemalla lähistölle luontokohteisiin, veneilemällä tai shoppailemalla (kaikki paikat ainakin pursuilivat Labor Day -alennusmyyntimainoksia). Jossain on kai jotain paraatejakin (ehkä?), mutta mitään suurta juhlallisuutta emme huomanneet. Pieniä tapahtumia tosin oli, kuten ilotulitus, jota menimme katsomaan Bostonin satama-alueelle.

Meidän viikonloppu kului lähimatkaillen. Perjantaina kävimme pyöräretkellä muutamien Hannun ryhmäläisten kanssa. Pyöräilimme historiallisten pikkukaupunkien Condordin ja Lexingtonin läpi, vierailimme maatilalla syömässä jäätelöä ja Walden Pond nimisellä lammella uimassa. Osan matkaa ajoimme erikseen kunnostetuilla pyöräteillä (Minuteman trail) ja osan pienten ja rauhallisten teiden varrella. Pyöräretkeilyä täällä helpottaa myös se, että pyörän saa ottaa ilmaiseksi paikallisjunaan ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Sunnuntaina lähdimme autoilemaan kymmenen muun Bostoniin sijoittuneen Fulbright-opiskelijan kanssa kohti Cape Codia. Niemimaa sijaitsee noin 100 km Bostonista etelään ja on huippusuosittu lomakohde täällä päin. Noin suurella porukalla reissaamisessa on aina omat haasteensa ja päivälle kertyi ihan kiitettävä määrä autossa istumista (Hannu pärjäsi hienosti toisen auton ratissa!), mutta kohde oli kieltämättä hieno ja ajattelimme palata sinne mahdollisesti pyörien kanssa vähän syksymmällä kun säät viilenevät ja turistit vähenevät. Kuulemma niemellä on kymmeniä kilometrejä hiekkadyynirantoja sivuavia pyöräteitä.

Labor Day viikonlopun ilotulituksia

Cape Cod

Hannu ja Falco, Cape Cod.

Cape Cod

Aurinkorannalla. Varmaan kesän eka ja vika kerta. Kuvassa satunnaisia Fulbrightereita.

 

Muutto Bostoniin ja kuinka kaikki järjestyi

Viikko sitten pakkasimme monet matkalaukut, rinkat ja polkupyörät mukaan ja lähdimme Bostoniin. Ensimmäisen viikon jälkeen voi tyytyväisenä sanoa:

Asunto - check
Pankkitili - check
Puhelinliittymät - check
Salijäsenyydet - check
Vakuutukset - check

Siispä on hyvin perusteltua huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen että asiat ovat järjestyneet näinkin helposti, sillä tokihan tämä kaikki jännitti.

Uusi kotitalo.

Asunto jännitti eniten. Meillä on väliaikainen majoitus järjestettynä Airbnb:n kautta pariksi ensimmäiseksi viikoksi, 1.9. asti, ja kuumeinen asunnon etsiminen alkoi lähes heti perille päästyämme. Elo-syyskuun vaihde on kiireisimpiä aikoja vuokramarkkinoilla joka puolella, mutta Bostonissa ilmiö on huikea - opiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden ja muiden lukuvuosia työskentelevien akateemisten määrää mitataan sadoissa tuhansissa. Elokuun puolivälissä kaikki parhaat ja halvimmat asunnot olivat varmasti jo menneet, mutta tilanne ei näyttänyt suinkaan toivottomalta. Vuokranantajilla tuntui olevan yhtälailla kiire päästä eroon viimeisistä asunnoistaan ennen lukuvuoden alkua. Otimme yhteyttä useisiin välittäjiin ja yksityisiin vuokranantajiin ja sovimme asuntonäyttöjä. Netissä ilmoitusten kahlaaminen oli rasittavaa ja välittäjien kanssa kommunikointi ärsyttävää, koska suurin osa ilmoitetuista asunnoista oli jo vuokrattu. Toisaalta myös meidän oma vaatimustasomme oli korkealla - toiveissa oli tiskikone ja edes jossain määrin moderni keittiö, pyykkikone, siistin oloinen asunto ja hyvä sijainti.

Onneksi taistelu vuokramarkkinoiden kanssa ei kestänyt kauaakaan ja jo kolmannen päivän päätteeksi löysimme kaipaamammme asunnon. Asunto on todella sympaattisella alueella, kooltaan meille sopiva ja parin kilometrin päässä MIT:sta. Seuraavan vuoden asumme siis Inman Streetilla, Cambridgessa. Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun löysimme kalustetun asunnon. Keittiöstä löytyy tiskikone ja asunto on muutenkin remontoitu modernihkoksi. Talon muut asukkaat ovat kaikki joko MIT:n tai Harvardin jatko-opiskelijoita tai postdocceja. Ainoa toive, josta jouduimme luopumaan, oli pyykkikone huoneistossa. Se oli näemmä herkku, jota ei täällä päin löytynyt mistään kaksioista. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että pyykkikoneet löytyvät talon kellarista eikä tarvitse käydä pesemässä pyykkiä pesulassa, mikä sekin näyttää olevan täällä hyvin yleistä. 

Sijainti Cambridgessa on todella mukava, eikä Bostonin keskusta-alueillekaan ole matkaa montaa kilometriä. 

Ensimmäinen viikko on ollut KUUMA, mutta onneksi viime viikonloppuna rupesi vähän viilenemään ja tänäänkin lämpötila pysyttelee 25 asteen alapuolella. Jetlagi on vaivannut jonkin verran ja kuumuus ei ole helpottanut asiaa, mutta alamme olla sen kanssa pikkuhiljaa voiton puolella. Hannu lähti eilen aamulla Idahoon - kyllä, aivan toiselle puolelle maata - johonkin Fulbrightin järjestämään Gateway to US -seminaariin, jossa kerrotaan miten kohdata vieraita kulttuureita ja olla hyvä vaihto-opiskelija. Näkeepähän vähän erilaista osaa Yhdysvalloista ja tutustuu samalla muihin vaihtareihin. Varmasti ihan hyvä reissu.

Yleisesti ottaen asiat ovat lähteneet siis rullaamaan mukavasti. Pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon viimeistään 1.9. ja siihen asti olemme ihan mielellämme tässä Airbnb-majoituksessa, kämppis on nimittäin mukava ja avulias. Salijäsenyydet järjestyivät MIT:n hulppealle kuntosalille, eikä Ainonkaan tarvinnut maksaa vuosijäsenyydestä kuin $220. Olemme hyvin iloisia siitä, että päätimme ottaa pyörät mukaan. Täällä on paljon pyöräkaistoja ja pitkät korttelit taittuvat pyörillä paljon nopeammin ja mukavammin kuin kävellen, vaikka on sanottava, että näin alkuun tämä Cambridgen alue vaikuttaa ihan miellyttävältä myös kävelijän näkökulmasta ja julkinen liikennekin on olemassa.

Yritämme muistaa kirjoitella kuulumisia tänne blogiin aina muutaman viikon välein, ja alussa ehkä vähän useamminkin jos asiaa tuntuu olevan enemmän. Kuulemiin!

Kotikatu. Suurin osa Cambridgea on vastaavaa sympaattista puutaloaluetta.

Muutamat hanhet saavat minkä tahansa kaupungin tuntumaan kotoisalta...