Uralin yli: Kungur ja Jekaterinburg

Jaroslavista on matkaa takana noin 2400 km, eli Helsingistä kaiken kaikkiaan 3800 km. Kokonaisuudessaanhan matkaa Vladivostokiin kertyy Helsingistä matkaa n. 10500 km, eli kolmasosa matkamme ensimmäisestä osasta, Trans-Siperiasta, on jo taitettu. Kuluneella viikolla olemme tutustuneet Uralien länsipuolella sijaitsevaan pikkukaupunkiin Kunguriin ja Uralien itäpuolen suurkaupunkiin Jekaterinburgiin. Kungurin kohokohta oli visiitti venäläisten suosimaan nähtävyyteen jääluoliin (katso kuvat!). Jekaterinburgissa surffasimme (siis yövyimme Couchsurfing-palvelun kautta) ihanan pariskunnan, Teenan ja Glebin luona.

Erilaisia kivi- ja jäämuodostelmia Kungurin jääluolissa.

Maanalainen järvi luolastossa.

Gleb ja Teena esittelivät meille Jekaterinburgia.

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Ural-vuorien itäpuolella. (Ural-vuoria muuten voi hädin tuskin kutsua vuoriksi, ovat nimittäin aika piskuiset kukkulat ainakin meidän kulkemillamme leveyksillä, pohjoisessa kuulemma vähän korkeammat.) Keskusta oli miljoonakaupungiksi äärimmäisen kompakti. Koska vietimme aikaa lähinnä Teenan ja Glebin kanssa emme pällistelleet kovinkaan paljoa perinteisiä turistinähtävyyksiin. Sen sijaan Teena tutustutti meitä mm. uuteen katutaiteeseen ja neuvostoliittolaiseen, jämptiin konstruktivistiseen arkkitehtuuriin. Erityisesti mieleen jäi vanhan ja lähes raunioituneen sota-aikaisen sairaalan seinään tehty taideteos, joka oli tehty kaivertamalla ja Molotovin koktaililla polttamalla (http://www.urbanartcore.eu/molotov-cocktail-art/). Mieleen painui myös baari, joka oli kirjaimellisesti piilotettu kirjahyllyn taakse kieltolain hengessä. Kaiken kaikkiaan Jekaterinburgista jäi nuorekas ja eloisa kuva (mihin toki seuramme vaikutti vahvasti).

Neuvostoliiton aikaan Jekaterinburgin nimi oli Sverdlovsk. Keskikohta.

Suurin henkilökohtainen riemunaiheemme oli kuitenkin osallistuminen Jekaterinburgilaiseen juoksutapahtumaan, jossa päätimme kokeilla 10 km matkaa FiveFingersseillä. Ajattelimme, että kyseessä olisi suuri, karnevaalihenkinen juoksutapahtuma, kuten juoksutapahtumat Suomessa usein ovat (vrt. samana päivänä Helsingissä Naisten kymppi, jossa 18000 osallistujaa). Suuressa porukassa anonyymiys säilyy ja etenkin Aino ajatteli, että keskenkin voi jättää, jos jalat ja kunto eivät vielä kestä kymppiä. Kun Teena näytti meille paikan, tajusimme kuitenkin, että tapahtumassa oli noin 30 juoksijaa ja ainoina ulkomaalaisina sekä me että erikoiset kenkämme saimme lähestulkoon rokkitähden kohtelun. Odotamme innolla (kauhulla) milloin saamme käsiimme meistä nopeasti tehdyn haastattelunpätkän, jonka pitäisi ilmestyä järjestäjäorganisaation sivuille. :P

Nyt olemme ensimmäistä kertaa virallisesti Siperiassa. Saavuimme tänä aamuna Omskiin ja yövymme pari yötä keskustan ulkopuolella sijaitsevassa, paikallisten suosimassa loma- ja rentoutumiskohteessa (oli myös Omskin halvin järkevä majapaikka..). Tarkoitus olisi vielä surffata täällä yksi tai kaksi yötä ennen kuin jatkamme Krasnoyarskiin, jossa tiedossa on mahdollisesti Couchsurfersissa "tapaamamme" innokkaan paikallisen järjestämä pieni vaellus läheiselle luontoalueelle. 

Kungurin asemalla. Vieressä meidän yöjuna. :)

Tasanteelta näki Kungurin 60 000 asukkaan pikkukaupungin yli.

Afganistanin sodassa (79-89) kaatuneiden muistomerkki Jekaterinburgissa.

Kirkko vuodatetun veren päällä.

Kolme symppistä kirkkoa.

Onnistunut alku - Rostov ja Jaroslav

Ensimmäiset päivät, matkat ja kaupungit ovat nyt takana päin ja kun ulkona ukkostaa, on hyvä hetki pysähtyä päivittämään blogia.

Moskovan yöjunasta lähdimme suoraan Rostoviin (Rostov Veliki / Rostov Jaroslavski), 30 000 asukkaan pikkukaupunkiin Nero-järven rannalla 200 kilometrin päässä Moskovasta. Vietimme kaksi aurinkoista päivää ja hyttysten täyteistä yötä pikkukaupungin erikoislaatuisessa kummallisia taideteoksia pursuilevassa hostellissa (mökkihenkisessä majatalossa), ja jatkoimme matkaa Jaroslaviin (60 km Rostovista). Jaroslavista löysimme useamman mutkan ja muutaman epätoivoisen hetken jälkeen kaupungin ainoan, mutta sitäkin mukavamman hostellin ja olemme nyt tutustuneet Jaroslaviin parin päivän ajan.

Rostov oli valkoisenaan omenankukkia.

Rostovissa yövyimme matkaoppaan suosittelemassa hostellissa (HORS Art Hotel), jota piti todella sympaattinen juuri ja juuri englantia puhuva pariskunta. Paikka oli oikeastaan aika kaukana hostellista ja ehkä tunnelmaltaan lähempänä leirintäaluetta hyttysineen ja järvimaisemineen. Huoneemme huokui suomalaista mökkitunnelmaa (miksei myös venäläistä datsha-tunnelmaa) ja paikka sijaitsi suurehkon järven rannalla. Hostellin isäntä oli emalitaiteilija ja vieraat saivat tutustua ilmaiseksi yllättävän hienoon taidenäyttelyyn mökin yläkerrassa. Piha-alueilla oli erilaisia veistoksia ja paljon kukkia. Kaiken kaikkiaan paikka oli vallan viehättävä. Kävimme tutustumassa Rostovin kodikkaaseen kremliin, jossa useiden kirkkojen kellonsoittajat soittivat yhdessä melodista rytmimusiikkia.

Reppureissaaja Rostovissa, taustalla kremlin valkoinen muuri.

Enkä kaatunut kertaakaan!

Jaroslav sijaitsee Volgan rannalla vajaan 300 kilometrin ja noin neljän tunnin junamatkan päässä Moskovasta. Kaupungissa on n. 600 000 asukasta ja kaupungin historiallinen keskusta kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Jaroslav on näyttäytynyt meille valloittavana, kesäisenä ja kauniina kaupunkina, joskin kaupungin arkkitehtuurinen kauneus rajoittuu luonnollisesti vain keskustan alueelle. Volga virtaa aivan keskustan tuntumassa ja määrittää kaupungin luonteen. Ranta on rauhoitettu autoilta ja on täynnä rannan tunnelmasta nauttivia turisteja ja paikallisia. Itsekin innostuimme eilen vuokraamaan rullaluistimet ja toikkaroimaan edestakaisin rantakatua. Voimme varauksetta suositella Jaroslavissa piipahtamista kesäisenä päivänä kaikille Venäjän matkailijoille. Keskusta on kompakti ja kaunis kävellä, Volga on upea ja kaupunki kaiken kaikkiaan selkeästi Moskovaa ja Pietaria halvempi.

Coolisti kellotornissa maisemia katselemassa.

Tällä matkalla halusimme kokeilla jotain edellisistä matkoistamme poikkeavaa: juoksemista. Pakkasimme mukaan kevyet juoksuvaatteet ja Five Fingers -kengät ja nyt olemme todellakin tyytyväisiä päätökseemme tehdä niin. Näiden ensimmäisten päivien aikana olemme ehtineet tehdä jo kaksikin aamulenkkiä. Rostovissa juoksimme aurinkoisen järven rannalla ja täällä Jaroslavissa koimme eilisaamuna upean lenkin sumuisen ja hiljaisen Volgan rannalla. Rantakatu kulkee aivan rannanviertä pitkin ja sunnuntai aamuna meidän lisäksemme liikkeellä oli vain muutamia kalastajia, yksi roska-auto ja jokilaiva, joka lipui sumussa ylös Volgaa. Juokseminen on hassu tapa katsella nähtävyyksiä ja tutustua kaupunkiin. Matka taittuu nopeasti ja kun kartta ei ole mukana, ei yleensä päädy suoraan nähtävyyksille vaan välillä hassuihinkin paikkoihin. Kuitenkin kaupungin pääpiirteet hahmottuvat ja paikat käyvät tutuiksi. Lisäksi juokseminen on ihana lisä hostellielämään ja se tuo matkalle "tavallisuutta", rutiinia ja endorfiinien täyteistä hyvää oloa. Suosittelemme kokeilemaan!

Junissa teeveden saa samovaareista.

Huomenna nappaamme yöjunan kohti Kunguria. Se on pieni kaupunki Permin lähistöllä ja siellä on kuulemma jotain upeita jääluolia (siis luolia joissa on jäämuodostelmia, kaiketi kesälläkin). Sieltä sitten Jekaterinburgiin, josta yritämme etsiä Couchsurfing-majapaikkaa.

Rostovin asemalla junat olivat pitkiä.

Nero-järvi oli ensimmäisenä päivänä aava ja sininen.

Kolmantena päivänä järvelle oli seilannut kasa kaisloja. Piti vähän hieraista silmiään, että mitä kummaa, liikkuvatko ne?

Rostovin kremlistä löytyi omenapuutarha.

Hannu on paikallisten standardien mukaan vähän pitkä.

 

Jaroslavin keskusaukion neuvostohenkisyyttä.

... ja samalla aukiolla sijaitseva komea kirkko.

Jaroslav oli täynnä puistokatuja.

Volga, volga, tittidittittittittii...

Jaroslavin upeita monumentteja ja kirkkoja.

Hop, matkaan!

Matka alkaa tänään, keskiviikkona 16.5. klo 17:52, kun hyppäämme Moskovan yöjunaan. Moskovasta aiomme jatkaa suoraan eteenpäin. Todennäköisimmin Rostoviin, joka sijaitsee Jaroslavin suunnassa.

Viimeisen viikon olemme pakanneet ja siivonneet kämppää, vieneet tavaroita Muijalaan ja säätäneet kaikkea kuntoon. Tänään neljä tuntia ennen junan lähtöä olimme vihdoin valmiita. Hannun rinkka painaa 15 kiloa ja Ainon 12. Siihen mahtuu kaikki, mitä seuraavan seitsemän kuukauden aikana olemme ajatelleet tarvitsevamme.

Matkaan lähteminen jännittää aika paljon. Vaikka eipä sitä vielä oikein edes tajua, että on lähdössä niinkin pitkäksi aikaa. Kai sitä sitten viikon päästä huomaa olevansa jossain Uralilla ja hahmottaa olevansa jo aika kaukana kotoa. Venäjällä aiomme viettää seitsemisen viikkoa ja lennot Vladivostokista Tokioon 5.7. on jo ostettu (S7 airlines/ n. 250€ per naama). Ei olisi oikein haluttu lentää, mutta lentoja vielä kalliimpi usean päivän "risteily" ilman hyttiä jonnekin satojen kilometrien päähän Tokiosta oli vähän liikaa jopa meille. ;) Lisäksi Japanin aikamme on rajoitettu viisumittomaan 90 päivän maassaoloon, joten vapaat päivät on käytettävä harkiten.

Nyt on aika rento ja hyvä olo, kun viimeisen viikon päällä ollut stressi alkaa purkautua. Suomea kyllä tulee ikävä. Ja kaikkia ihmisiä. :) Yhteyden meihin saa parhaiten facebookissa tai sähköpostilla, puhelinnumerot eivät välttämättä ole koko aikaa käytössä. Ja kuulumiset kerrotaan tietty täällä blogissa!

Hei hei Suomi, nähdään ensi vuonna!