Pandat

Tapasimme Chengdussa hassun venäläisen naisen. Nainen oli silmin nähden innostunut nähtyään pandat ja kertoi, että oli odottanut pandojen näkemistä jo yli kuukauden, eikä ollut saanut nukuttua eläintarhareissua edeltävänä yönä, koska oli jännittänyt pandojen näkemistä niin kovasti. Oli kuulemma koko matkan kohokohta. Ja nyt pandat nähtyään nainen sanoi, että eläintarhareissu oli hänen kuusiiviikkoisen matkansa hienoimpia hetkiä. Miksikö? Koska pandat ovat niin söpöjä. 

Panda nukkuu

Panda syö bambua

Pandat painii

Pandat painii edelleen

Panda köllöttelee

Pandavauvat nukkuu

Vierailu pandatutkimuskeskukseen ei ollut meidän matkamme kohokohta, mutta ovathan ne söpöjä. :)

Hengähdys Hong Kongissa

Harva lähtee suurkaupungin vilskeeseen lepäämään, mutta meille Hong Kong antoi kaivatun hengähdystauon "aidommasta Aasiasta". Kiinan tuppukylissä ja Keski-Kiinan suurissa kaupungeissa matkustamisen jälkeen Hong Kong ei nimittäin tuntunut kovinkaan Kiinalta. Toki täältäkin varmasti löytyy idän eksotiikkaa, temppeleitä ja Kiinan monimuotoista ruokakulttuuria - me vain kiersimme sen kaukaa ja käytimme hävyttömiä summia rahaa hyviin eurooppalaisiin ravintoloihin, elokuvissa käyntiin, juustoihin ja viiniin ja ylipäänsä kaikkeen mikä lievittää tätä kevyttä koti-ikävää ja kyllästymistä Aasiaan.

Näkymiä hotellin ikkunasta. Hong Kongissa oli suurimman osan aikaa harmaata ja sateista.

Mitä Hong Kongista jäi mieleen? 15 vuotta sitten Britannian takaisin Kiinalle luovuttama kaupan keskittymä on Tokioon, Souliin tai Kiinan suurkaupunkeihin verrattuna kummajainen. Omaa, vahvaa kulttuuria on katukuvassa vain vähän ja bussikuskitkin puhuvat englantia. Ulkomaalaisia turisteja ja vakituisia asukkaita on hurjasti ja ilmapiiri on selkeästi kansainvälisintä, mitä olemme Aasiassa toistaiseksi kokeneet. Matkustuskohteena Hong Kong on helppo ja upea: vuoristoista luontoa, patikointiin loistavasti soveltuvia saaria, kauniita pilvenpiirtäjiä ja maailman kaikkiin kolkkiin ulottuvaa ruokakulttuuria. Ei ehkä sitä aidointa Aasian menoa, mutta harva sitä Hong Kongista tulee hakemaankaan. Ja etsivä löytää - ei koko kaupunki ole tietenkään yhtä kuin merkkiliikkeitä pursuilevat keskusta-alueensa.

Suurkaupungiksi Hong Kong on halvahko ja Manner-Kiinaan verrattuna aivan järjettömän kallis. Halpa yö täällä maksoi noin 30 euroa per henkilö, seuraavassa majoituspaikassamme Yangshuossa maksamme punkasta 3 euroa. Ja millaisen yön tuolla 30 eurolla saikaan... Kuvitelkaa pienin mahdollinen ikkunaton huone, johon saa mahtumaan hieman liian lyhyen parisängyn ja suihkun, joka on sijoitettu tilatehokkaasti suoraan vessanpöntön yläpuolelle. Sängyllä makaillessa pystyi pahemmin ponnistelematta koskettamaan huoneen jokaista seinää. Ja mikä parasta, kyseinen hostelli sijaitsi kaupungin kaikkien muiden hostellien tavoin budjettihostellien käyttöön pyhitetyssä Chungking Mansions - jättirakennuksessa, jota pyörittävät intialaiset yrittivät myydä piraattikelloja ja -laukkuja aina, kun astuu ulos huoneesta. Mutta sijainti oli keskeinen ja hostelli siisti, joten mitäpä sitä valittamaan. Kolme viimeistä yötämme päätimme kuitenkin viettää vähän mukavammin hieman syrjäisemmässä hotellissa, jossa meillä oli erittäin miellyttävä huone, ja jossa pääsimme käyttämään hotellin kuntosalia ja uima-allasta - ja maksoimme tästä 70 euroa yöltä, siis 35 euroa per naama. Mitä ihmettä? Suosittelemme ehdottomasti kunnon hotelliin majoittumista hostellin sijaan, jos suuntana on Hong Kong.

Hong Kongin nähtävyyksistä meillä ei ole paljoa sanottavaa. Ocean World -huvipuistossa sai katsella kaloja ja ajella kivoissa vuoristoradoissa, joista oli häkellyttävän upeat merinäköalat. Suuri buddha oli suuri ja sijaitsi kivasti vuoren huipulla - köysiratalipun ostaminen tai varaaminen etukäteen netistä olisi säästänyt meidät noin tunnin jonotukselta. Michelinravintolat olivat halpoja, eikä 10 euron Michelin lounas ollut kovinkaan erikoinen. Miten ylipäätään kukaan päättää antaa Michelintähden dumpling-ketjuravintolalle? Äärimmäisen kornissa kelluvassa Top Deck ravintolassa sai aivan upean ja herkullisen mereneläviä pursuilevan brunssin loputtomilla kuohuviinitarjoiluilla suolaiseen hintaan. Ravintolalaiva itsessään oli jotenkin todella nolo: sijainti parinkymmenen metrin päässä rannasta rumassa satamassa ja hankalat venekuljetukset. Life of Pi -elokuva IMAX-laatuisena 3D pläjäyksenä miellytti silmää. Hauskaa meillä oli ja rahaa tosiaan kului sen verran, että loppuaika mennään sitten vähän säästeliäämmin.;)

Kasinolta Macaosta. Aino voitti ja Hannu hävisi. Meidän peliosaamisemme riitti lähinnä pelikoneisiin, pöydät olivat liian pelottavia...

Teimme päivämatkan myös Hong Kongin naapurissa sijaitsevalle Macaon saarelle, joka on hieman Las Vegasin kaltainen tyylitön uhkapeliparatiisi. Taipan saarella lähes järkytyimme järjettömän kokoisten kasinokompleksien groteskiudesta, mutta pääsaarella vanhimpien kasinoiden alueella tunnelma oli vähän miellyttävämpi. Plussaa annamme kasinoiden ilmaisista bussikuljetuksista, joissa tunsimme itsemme kunnon kroisoksiksi.

Macaon kasinotunnelmaa.

Järjettömän kokoinen kasinolinna Taipan saarelta

Matkaa on jäljellä reilu kuukausi, joten loppu häämöttää jo. Kotiin kyllä kaipailee takaisin syömään hyvää suomalaista ruokaa ja nauttimaan kivojen ihmisten seurasta. Seuraavaksi suuntaamme vielä hetkeksi takaisin Kiinaan ja sieltä sitten Laosin läpi Thaimaahan, joka on seuraava varsinainen kohteemme. Seuraavan kerran myöskin postaamme vasta Thaimaasta, koska emme jaksa tätä viimeistä Kiinan koukkaustamme varten ostaa sensuurienkierto-ohjelmaa. Hyvää ja tulista thairuokaa odotellessa. :)

Jiuzhaigou - kannatti sittenkin!

Kun aamu yhdeksältä lyhyeksi jääneen yöjunayön ja pitkän bussin etsimisen jälkeen istuimme kylmässä bussissa kohti lumisia vuorenhuippuja ja yhä kylmempää ilmastoa liian vähissä vaatteissamme kirosimme itsemme syvimpään helvettiin ja syyttelimme toisiamme tyhmästä ideasta. Ja kun illalla pääsimme vihdoin hostelliin ja tajusimme, että huoneessa ei todellakaan ollut mitään lämmitystä, että ulkona satoi jotain rännän kaltaista ja että taksit eivät tienneet paikan ainoan miellyttävän kuuloisen ravintolan sijaintia, emme olleet yhtään sen paremmalla tuulella. Päin vastoin. Kylmissämme vitutuksen kourissa päätimme melkein, että otamme heti seuraavana aamuna bussin pois siitä helvetistä ja ensimmäisen junan johonkin etelän lämpöön. 

Noh, onneksi emme kuitenkaan lähteneet pois käymättä itse kansallispuistossa, vaikka mieli tekikin. Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen puimme päälle kaikki mahdolliset vaattemme ja suuntasimme harmaan pilviseen ja sumuiseen kansallispuistoon tuhansien muiden turistien tavoin. Uskomatonta miten kiinalaisia onkin niin paljon. Talvellakin tuhansia ja tuhansia, kesällä niin paljon, että puiston suosituimmissa kohteissa pääsee tuskin liikkumaan kaikelta jonottamiselta. Mikään Nuuksio tämä puisto tarkasti merkittyine kohteineen, turistibussikuljetuksineen kohteelta toiselle ja laudoitettuine kävelyreitteineen ei ollut, mutta vaikka Kiinan kansallispuistojen tarkasti säädelty tunnelma ei meitä kiehdokaan, oli Jiuzhaigou kauneudessaan niin mieleenpainuva, että annamme anteeksi kaiken turistikrääsän tuputuksen, tarkat kävelyohjeet bussipysäkiltä toiselle ja sadat muut turistit jotka kätevästi pysähtyvät jokaiseen mahdolliseen kohtaan ottamaan kuvia itsestään ja toisistaan. Upeat peilimäiset järvet, vesiputoukset ja sinisen turkooseina hohkaavat uskomattoman puhtaat lammet tekivät paikasta satumaisen.

Ja tämän postaamme nyt sieltä etelän lämmöstä, Hong Kongista. ;)

Tehokkaat siivoojat pitivät reitit puhtaina syksyn lehdistä ja neulasista...

Plan-kummilapsitapaaminen Kiinassa

[Postaus ei sisalla kuvia, paikkatietoja ym., koska Planin toiveesta mitaan kummilapsen henkilollisyyteen viittaavaa ei saa julkaista.]

Meillä on ollut noin vuoden tai parin verran kiinalainen kummilapsi Plan-organisaation kautta. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että annamme 27 euroa kuukaudessa Planille ja raha on merkitty kummilapsemme elinympäristön parantamiseen, eli kylän ja koulun ym. kehittämiseen. Plan kannustaa myös muodostamaan henkilökohtaista suhdetta kummilapseen ja olemmekin ensimmäisen kahden kummivuotemme aikana onnistuneet kirjoittamaan yhden kirjeen kummilapsellemme Kiinaan Planin antamien ohjeiden mukaan. Kiinasta olemme saaneet postia kaksi kertaa. Ei siis mitään kovin aktiivista - jopa nolon epäaktiivista toimintaa. Päätimme kuitenkin yrittää järjestää tapaamisen kummilapsemme kanssa, kun kerta Kiinassa olimme ja Plan tarjoaa tapaamiseen mahdollisuuden.

Tapaamisen järjestäminen kesti reilun kuukauden ja sujui suhteellisen yksinkertaisesti. Ilmoitimme vain Suomen yhteyshenkilöllemme, että toivomme tapaamista tiettynä päivänä ja Plan järjesti kaiken muun hotellivarauksia myöten. Kummilapsemme asuinkaupungissa meitä oli Planin työntekijä vastassa. Saimme lyhyen alustuksen Planin työstä kyseisellä alueella ja opimme, että Plan mm. kouluttaa opettajia, valistaa vanhempia ja lapsia lasten oikeuksista ja esim. oikeanlaisesta hygieniasta ja toisaalta rahoittaa ja organisoi rakennusprojekteja. Esimerkiksi ala-asteen vessatilat olivat Planin rakennuttamia ja koulun makuuhuoneiden sänkyvaatteet Planin rahoittamia.

Tapaamispäivän aamuna meitä jännitti. Emme tienneet kovin hyvin mitä odottaa. Planin meille antaman aikataulun mukaan meidän piti suunnata lapsen kotikylään ja jutella pari tuntia tulkin avulla perheen kanssa. Ja tietenkin 10-vuotiaan lapsen kanssa. Planin yksi tavoite on, että kummilapsi pystyisi muodostamaan henkilökohtaisen suhteen avustaviin "kummivanhempiin" ja sitä kautta saamaan enemmän luotettavia aikuiskontakteja, mahdollisesti myös jonkinlaista inspiraatiota ja motivaatiota opiskeluun ja elämään. Olimme ostaneet kummilapselle lahjaksi jalkapallon ja koulutarvikkeita. Ehkä siitä se suhde muodostuisi.

Lähdimme siis laukut täynnä lahjoja ja Planin jeeppi täynnä Planin työntekijöitä kohti kylää ja ensimmäinen pysähdyskohde oli kummilapsemme koulu. 500 lapsen ja 30 opettajan koulun rehtori otti meidät vastaan henkilökohtaisesti ja yhtäkkiä tajusimme olevamme merkittäviä vieraita ja lahjoittajia. Se yllätti, sillä 27 euroa kuukaudessa ei ole meille kovin suuri summa. Rehtori esitteli meille kouluaan ja ennen kaikkea Planin aikaansaamia parannuksia. Välitunnin alkaessa parisataa kymmenvuotiasta ryntäsi ulos luokistaan ja ihmettelemään meitä. Planin työntekijät juoksuttivat pelokkaan näköisen kummilapsemme eteemme muiden lasten huutaessa ympärillä. Yritimme olla mahdollisimman kiltin ja ystävällisen näköisiä, mikä ei tuntunut vähentävän kummilapsemme kauhua yhtään. Poika kakisteli muutaman englannin kielisen fraasin, jotka joku oli tankannut hänen päähänsä meitä varten. Yritimme hymyillä ja Hannu yritti helpottaa pojan oloa puhumalla muutaman fraasin kiinaa. Onneksi pelottavin kohtaaminen oli pian ohi, kun muut lapset hoputettiin takaisin luokkiinsa tuijottamasta ja koulun esittely jatkui. Kummilapsen käskettiin näyttämään meille, miten hän osaa kirjoittaa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja sen jälkeen meille esiteltiin kummilapsemme kotiluokka, jonka oppilaat lauloivat meille ja esittivät meille kysymyksiä englanniksi kykyjensä mukaan. Lapsille meidän läsnäolomme tuntui todella tärkeältä.

Sieni lahoavassa puussa

Kummilapsen koti oli odotetusti hyvin yksinkertainen ja oli hauskaa, että perheen isä esitteli meille niin kasvimaan porkkanoita ja turnipseja kuin tekojärven kalastusoperaatioitakin. Shiitakesieniviljelmät olivat mielenkiintoisia, sillä sieniä viljellään puita lahottamalla. Myös kuorimaton riisi hämmensi meitä länsimaalaisia niin että Planin työntekijät joutuivat demonstroimaan jyvän kuorimalla, että kyseessä on riisi. Meille jäi kyllä edelleen epäselväksi miten riisin jyviä kuoritaan tehokkaasti. Perhe oli meille uskomattoman kiitollinen, mikä tuntui oudolta, vaikka totta kai siihen olisi pitänyt varautua. Perheen äiti kokkasi meille aterian, jonka nautimme yhdessä perheen ja Planin työntekijöiden kanssa pienessä ja karussa huoneessa pienen pöydän ympärillä. Ruoka oli uskomattoman hyvää, mutta se ei ollut aterian ainoa yllätys. Meiltä kysyttiin, haluammeko juoda alkoholia ja kohteliaina vastasimme toki myöntävästi, jolloin pöytään otettiin pienen pienet pikarit ja niihin kaadettiin hienosta pullosta erittäin pahaa ehkä noin 30 % alkoholijuomaa. Kiitimme onneamme erittäin pienistä laseista, kun emme tienneet tulevasta. Maljoja oli nimittäin tarkoitus juoda aikamoista tahtia. Ensin isäntä kohotti maljan kolme kertaa Pohjanmaan kautta, minkä jälkeen hän kaatoi meille molemmille yksitellen vielä kahdet shotit ja kaikki läsnäolijat tuijottivat meitä odottavasti niin kauan, että olimme juoneet pienet lasimme kaksi kertaa tyhjiksi. Pienen tauon jälkeen isäntä rohkaisi kummilastamme kaatamaan meille lisää viinaa, taas siten että ensin Hannun lasi täytettiin ja kaikki tuijottivat, että Hannu juo lasinsa tyhjäksi, jolloin lasi täytettiin uudelleen ja kaikki tuijottivat taas, kunnes vaikean oloinen Hannu sai juomansa kumottua uudelleen. Lasi vielä kerran täyteen ja sama kohtelu Ainolle. Tilanne oli lähes seremoniallinen ja meidän kannaltamme hämmentävä. Kun shotit alkoivat tehdä Ainolla tiukkaa Planin työntekijät ohjeistivat juomaan vain vähän, kuitenkin niin että lisää voi kataa. Viimeisen kaatokierroksen kaatoi perheen äiti. Hannu joi kaiken seremoniallisesti ja ylpeästi kaadetun pahan viinan kiltisti ja tuli aikamoiseen hiprakkaan, jonka onnistuimme kuitenkin isäntäperheeltä salaamaan. Olipahan aikamoinen yllätys kuitenkin.

Lähtiessämme perhe antoi meille lahjaksi ison säkin itse kuivaamiaan sieniä ja puoli kiloa paikallista hyvää vihreää teetä. Lähdimme iloisin mielin ja päivästä jäi monia hienoja muistoja. Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin onnistunut. Yllätyimme kylän järjestäytyneisyydestä ja suhteellisen hyvästä voinnista, koska olimme odottaneet Planin kohteen olevan surkeampi paikka. Mutta ehkäpä kylässä näkyi Planin kymmenen vuoden työ ja syksyllä satokauden aikaan kylässä eletään varmasti vuoden runsaimpia aikoja. Nyt pitäisi enää selvittää miten saamme lähetettyä suunnattoman läjän lahjasieniä Suomeen. :P

Ruoka oli taivaallisen hyvää!

Pitkin Kiinaa

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika tiiviillä tahdilla Kiinaa pitkin matkustellen. Meille jotenkin iski ihan päin naamaa, miten paljon nähtävää Kiinassa oikein onkaan. Eikä me ehditä nähdä kuin murto-osa! Siksipä tuli lipsuttua tavallisista hitaan ja rauhallisen matkanteon periaatteista ja hypeltyä paikasta toiseen parin päivän välein. Nyt Chengdussa totesimme, että pieni breikki voisi olla tarpeen. 30 päivän viisumikin on vanhenemaan päin, joten päätimmee ottaa suunnaksi Hong Kongin, lepäillä ja rellestää suurkaupungin melkeessä viikon ja samalla saada käyttöön kaksinkertaisen Kiinan viisumimme toisen osan.

Tiukan tahdin takia blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta hengissä siis ollaan ja kohtuullisen hengästyneinä upean hengästyttävästä Kiinasta, joka on täynnä mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Pekingistä suuntasimme Wutai Shaniin, pieneen kansallispuistoksi muutettuun vuoristokylään, joka pursuili temppeleitä. Kylä itsessään oli auttamattoman turistoitunut, kuten kaikki muutkin suositut paikat Kiinassa, ja kaiken lisäksi Aino nappasi Hannun Pekingissä kärsimän oksennustaudin, joten ihan täydellistä hengellistä elämystä emme Wutai Shanista saaneet. Näimme kuitenkin muutamia erittäin upeita temppeleitä, vuoristoisen tähtitaivaan kirpeässä pakkasilmassa ja munkkeja toimissaan. Myös bussimatkoilla bongatut vuoristomaisemat ovat olleet lähinnä henkeäsalpaavan hienoja.

Temppelin sisäseinää Wutai Shanissa

Wutai Shanin jälkeen vietimme pari päivää kolkossa Taiyuanin suurkaupungissa, jossa Aino keräili voimia ja opetteli syömään vatsataudin jäljiltä. Taiyuanin kohokohta, tai ainoa kohta ylipäänsä, oli suuri, hieno ja täysin autio museo provinssin historiasta. Nautimme ja ihmettelimme. Taiyuanista nappasimme junan Pingyaoon, joka on eräs Kiinan parhaiten säilyneitä vanhoja kaupunkeja kaupunginmuureineen kaikkineen. Kyseessä on siis pikkukaupungi Taiyuanin ja Xi'anin välimaastossa, ja nautimme olostamme, vaikka tämäkin paikka kuhisi erilaisia turisteille suunnattuja kauppoja, ravintoloita ja palveluita. Testasimme myös parin euron hintaiset tunnin jalkahieronnat. Ovat hintansa väärtejä! :P

Muutaman viivästyksen ja ennalta lukkoonlyödyn jatkoaikataulun takia huomasimme, että meille ei jäänyt kuin päivä aikaa tutustua Xi'aniin, joka on kuitenkin melkoisen merkittävä kaupunki Kiinan kartalla. Xi'an on kuuluisa terracottasotureistaan, jotka oli tietenkin pakko nähdä. Myös kaupunginmuurin päällä pyöräilyä oli kehuttu ja Kiinan suurin moskeija kiinnosti. Ei muuta kuin aamulla aikaisin ylös ja aamulenkki kaupunginmuureilla. Xi'anissa on erittäin hyvin säilyneet, komeat kaupunginmuurit, jotka valloitimme tandempyörällä. Hauskaa riitti ja 13,5 km mittaisella lenkillä pitkin muurien huippuja heräsi mukavasti. Lenkin jälkeen suuntasimme kohti terracottasoturimuseota, jonka suhteen odotukset olivat melko korkealla. Terracottasotureiden tarina on uskomaton: vuonna 1974 pahaa aavistamaton maalaismies poraili itselleen kaivoa Xi'an liepeillä, kun porauksen yhteydessä paljastui arkeologisesti kiinnostavia soturipatsaita. Näihin päiviin mennessä patsaita on kaivettu esiin useita tuhansia ja arkeologit jatkavat urakkaa edelleen. Lähelle haudattu muinainen Keisari oli näemmä halunnut varmistaa hyvät voiton mahdollisuudet tuonpuoleisessakin. Odotukset eivät aivan täyttyneet, mutta olivat ne soturit aika hienoja kuitenkin. Viimeisenä käytiin vielä tutustumassa Kiinan suurimpaan, hyvin vanhaan moskeijaan, joka oli arkkitehtuuriltaan kiinalainen, mutta tunnelmassa oli myös jotain Istanbulista tuttua. Ainakin rukoushuuto.

Xi'anista ponnistimme Plan-kummilapsitapaamisen kautta uskomattoman kauniiseen ja jäätävän kylmään Jiuzhaigou-kansallispuistoon Sichuanin provinssissa. Yritämme rustailla molemmista upeista kokemuksista vähän pidempiä tarinoita, kunhan jaksamme ja aikaa on vähän enemmän. :) Chengdussa näimme pandoja eläintarhan kaltaisessa tutkimuskeskuksessa, jonka päätavoite on saada ylisöpöinä pidetyt pienehköt karhut lisääntymään keinolla millä hyvänsä. Pandoja kun homma ei tunnu kiinnostavan. Seuraavaksi kahden yön matka Hong Kongiin. Hauska päästä pitkästä aikaa hiukan länsimaalaisempaan suurkaupunkiin.

Wutai Shanin silhuettia hallitsi iso stupa, buddhalaisuuteen liittyvä esine, jonka merkitys on meille vielä epäselvä

Aino muurilla Pingyaon lähellä

Hannu tunnelissa Pingyaon lähellä

Kuvia Pekingistä

Kukkaloistoa Tiananmenin aukiolla

Rumputornissa

Miksi Aalto-yliopistolle ei voi rakentaa tällaista konserttisalia, kysynpä vain! Kuva Qinghua-yliopiston kampukselta

Idyllistä hutong-tunnelmaa

Saasteisina päivinä näkyvyys heikkeni ja talot hävisivät harmauteen

Pakollinen posekuva

Kielletyn kaupungin suurin rakennus

Ruskaa ja saastepilvi Kiinan muurilta kuvattuna

Kunfutselaiset pyhät kirjat

Matkaruno

Yöjunan istumapaikoilla
ne nukkuvat, jotka pystyvät.
Ne onnelliset.

Muut vaihtavat asentoa,
sulkevat silmänsä,
avaavat ne, kun joku yskii,
käpertyvät palloksi,
suoristavat jalkansa käytävälle,
torkahtavat - ja heräävät jokaiseen ääneen.

Jotkut harvat istuvat hereillä,
rauhallisina kuuntelevat junan ääniä
ja ajattelevat.

Ne onnelliset.

-Aino