Elämä etenee Bostonissa

Kesti pitkän aikaa saada tämä blogipostaus aikaiseksi ja viime kuukauteen on mahtunut niin mukavia kuin ikäviäkin asioita. Ikävistä asioista ei ehkä julkiseen blogiin yksityiskohtia viitsi kirjoittaa, mutta näköjään sitä voi selvitä kaikenlaisista vastoinkäymisistä vaikka olisikin juuri muuttanut toiselle puolelle maailmaa. Onneksi täällä on terveydenhuoltopalvelut pelanneet (parempi pelatakin kaikkien niiden tuhansien dollareiden jälkeen mitä niistä on maksettu) ja luojan kiitos tänä internetin aikakautena ystävät ja perheen tavoittaa pitkienkin matkojen päästä. Skype ja läheisten ihmisten olemassaolo ovat molemmat olleet elintärkeitä. Joka tapauksessa olemme siis nyt ihan kunnossa ilman mitään erityistä hätää, joten huolestua ei tarvitse. :)

Arkkitehturia MIT:n kampukselta

Mukaviakin asioita on onneksi viime kuukauteen mahtunut paljon. Hannun työt ovat sujuneet ja työskentely uudessa ryhmässä on ollut innostavaa. Aino on onnistunut täyttämään kalenteriaan kohtalaisen tehokkaasti harrastuksilla ja uusilla ystävillä. MIT:n kautta löytyi niin kuoro jossa laulaa kuin porukka jonka kanssa harrastusmielessä treenata näytelmää. Kuoro vaikuttaa hyvinkin vakavalta touhulta kun taas näyttelyporukka lähinnä pitää hauskaa yhdessä. Molemmat ovat oikein tervetulleita! :) Onni on myös ollut se, että MIT:n "tänne mukana raahatut puolisot, joilla ei ole aluksi mitään kontaktia paikalliseen toimintaan" -yhteisöstä Aino on löytänyt ihmisiä, joiden kanssa pystyy ystävystymään. Siis ystävystymään ihan oikeasti eikä vain täysin pinnallisesti silloin tällöin tapahtumissa jutellemaan. Se on tärkeää. 

Lisää arkkitehtuuria kampukselta: MIT:n päärakennus. Ei tosin se paikka, jossa Hannu on töissä. Se on ihan tavallinen, epävalokuvauksellinen laatikko.

Aika synkkä teos MIT:n kampuksella. Kuulemma MIT on aivan johtavia yliopistoja itsemurhatilastoissa. Kuva ei liity mitenkään erityisesti meidän tunnelmiin, älkää huolestuko!

Cambridge ja Boston ovat ehdottomasti alkaneet tuntua kodilta. On uskomatonta, miten Cambridge vanhoine puutaloalueineen tuntuu kodikkaalta pikkukaupungilta ja vartin pyörämatkan päässä seisovat upeat pilvenpiirtäjät ja vilkas Bostonin keskusta. Muutamana iltana olemme pyöräilleet Bostonin keskusta-alueiden läpi johonkin mennessä tai jostain tullessa, ja öisiä pilvenpiirtäjiä katsellessa tuntee todellakin olevansa suurkaupungissa. Mutta sitten päivällä katsoo meidän kotikatua eikä edes muista mitään pilvenpiirtäjiä. Bostonissa nuo kaksi täysin eri tuntuista maailmaa ovat hyvin lähellä toisiaan.

Ja pyöräilystä puheen ollen: Onneksi, onneksi, onneksi toimme pyörät tänne. Pyöräily on ehdottomasti yksinkertaisin ja useimmiten myös nopein tapa päästä täällä paikasta toiseen (välillä jopa nopeampaa kuin autoilu, joka tosin meille ei olisi edes vaihtoehto). Kaupunki on todella kompakti ja Bostonissa on pyritty edistämään pyöräilyn roolia liikenteessä. Monilla teillä on pyöräkaistoja tai vaihtoehtoisesti liikennemerkkejä, joissa korostetaan, että pyöräilijät saavat ajaa autokaistalla. Meidän mielestämme pyöräily kaupungissa on tuntunut helpohkolta ja kohtalaisen turvalliselta. Autot tuntuvat yleensä huomioivan pyöräilijän jopa paremmin kuin Helsingissä. Varovainen täällä kuitenkin pitää olla - pyöräilijöitä on kuollut kolareissa lähiaikoinakin. (Toisaalta niin on Helsingissäkin, eikä se silti estä meitä ajamasta.) Joka tapauksessa olemme olleet tooooodella tyytyväisiä siihen että toimme pyörät tänne. Tulivat ehdottomasti käyttöön sekä kaupunkiajoon että pyöräretkiin kaupungin ulkopuolelle. Nyt vain toivotaan, että lunta ei tulisi vielä pitkään aikaan.

Valkoinen pyörä on kansainvälinen muistomerkki pyöräilijän hengen vaatineelle kuolonkolarille.

Alkusyksyä ovat piristäneet kaikenlaiset matkat lähiympäristöön. Olemme vaellelleet jo muutamassakin paikassa, joista tosin vain White Mountains (NH) ansaitsee oman postauksensa (tulossa lähipäivinä, stay tuned). Piristävää on myös kaikenlainen järjestely ystävien ja sukulaisten pikkuhiljaa lähestyviin vierailuihin liittyen. Näillä näkymin näemme jompaan kumpaan kategoriaan tipahtavia ihmisiä niin lokakuussa, marraskuussa kuin uutena vuotenakin! Skype ja kaikki maailmaan mahtuvat internetin viestipalvelut ovat toki korvaamattomia, mutta on se aivan eri asia kun näkee kasvokkain. Rohkaistaan siis kaikkia muitankin, jotka sattuvat tätä blogia lukemaan, toteamaan, että Bostonhan on paikka, jossa on aina halunnut käydä. <3

Tässä kuulumisia alkusyksyltä. Kohta on Halloween ja kaikki paikat täyttyvät luurangoista ja kummituksista. Kurpitsoita kaikkialla jo onkin.