Kaksin kohti maailmaa: Etelä-Korea

Kolme kuukautta Tokiossa vietettyämme Koreaa ja etenkin Soulia vertaa pakostakin Tokioon ja Japaniin. Soul on kaupunkina suunnilleen samassa kokoluokassa kuin Tokiokin. Kaupungin väkiluku on n. 12 miljoonaa ja metroalueen väkiluku parinkymmenen miljoonan yläpuolella. Soulissa ei kuitenkaan ollut samanlaista tiivistä jättisuuren kaupungin tunnelmaa, mitä Tokiossa loivat esim. kapeat tiet, ilmassa kulkevat valtatiet ja tilanpuute lähes kaikkialla. Soulissa ravintolat olivat isompia ja tiet leveämpiä ja maanpinnalla kulkevia. Kaupungin silhuettia hallitsivat pilvenpiirtäjärykelmät, sillä varsinkin vähän kauempana ydinkeskustasta rakentaminen oli epätasaista ja pilvenpiirtäjät olivat usein parinkymmenen tornin ryppäissä.

Vietimme suurimman osan Korean aikaamme Pusanissa, joka on Korean eteläisellä rannikolla.

Hannu, punainen matto ja Pusanin elokuvakeskus.

Pusanissa sattui olemaan käynnissä yhdet Aasian merkittävimmistä filmifestivaaleista, joten varailimme lippuja satunnaisesti kaikkiin elokuviin, jotka eivät olleet vielä loppuunmyytyjä.Huomasimme, että kaikki elokuvat olivat aika laadukkaita. Elokuvajuhlilla vierailu siis kannatti! Yhtenä tärppinä festareilta voisi suositella austraalialaista elokuvaa The Sapphires, joka kuvaa neljän aboriginaalitytön yhtyeen esiintymistä Vietnamissa Vietnamin sodan aikaan. http://www.imdb.com/title/tt1673697/ Elokuva oli hyvin tehty ja mielenkiintoinen ja toisaalta ihana hyvän olon elokuva :) Elokuvien lisäksi Pusan tarjosi meille rentoutumista ja mukavuutta. Vietimme aikaa syksyisillä rannoilla ja kävimme kerran ihanassa, mutta silti siedettävän hintaisessa kylpylässä. Elokuvafestareista huolimatta länsimaalaisia turisteja oli yllättävän vähän. Vietimme yhdeksän yötä miellyttävässä hostellissa lähes ainoina vieraina

Olemme tottuneet pitämään itseämme jo aikamoisina konkareina, mitä joukkoliikenteeseen tulee. Metrolla liikkuminen suurkaupungeissa on todella yksinkertaista ja usein varsinkin Tokion kaltaisten kaupunkien joukkoliikennettä on ollut helppo ymmärtää. Soulissa jäimme kuitenkin kakkosiksi paikallisbussille. Nappasimme satunnaisen oikeaan suuntaan kulkevan bussin tavoitteenamme edetä suurta katua vähän nopeammin kohti joenrantaa, jonne oli vähän liian pitkä matka käveltäväksi. Bussistahan voi aina hypätä pois, jos se kääntyy väärään suuntaan. Vai voiko? Bussi ajoi mukavasti juuri sinne, minne halusimme ja kun joki ilmestyi näköpiiriin painoimme stop-nappia. Seuraava bussipysäkki vain sattui olemaan puolen tunnin ajomatkan ja noin 30 kilometrin päässä, joten istuimme pitkään hämmentyneinä matkaansa itsepintaisesti jatkavassa bussissa ja ihmettelimme, milloinkohan oikein pääsemme ulos. Lopulta päättelimme, että kyseessä oli jokin pikavuoro Soulin keskusta-alueelta metroalueeseen kuuluvaan viereiseen kaupunkiin. Noh, takaisin pääsi metrolla ja matkakin oli mukava, koska bussi kulki suurimmaksi osaksi kaunista joenvarsivaltatietä pitkin.

Pusanista Souliin matkustimme luksusbussilla, joka oli käytännössä halvin vaihtoehto.

Koreassa on tavallista, että ravintolassa grillataan lihat i

Koreasta tulemme muistamaan parhaiten ruuan. Korealaiselle ruualle tyypillistä on grilliruoka ja grilliruualle tyypillistä itse grillaaminen. Koreassa ruuan ohelle saa yleensä monta erilaista kuppia lisäkkeitä ja mausteita. Barbeque-ruokaa tilatessa pöytään saa raa'an lihan ja grillipihdit - ja tietenkin grillin. Viereisessä kuvassa grillailemme suussasulavaa sirloin-lihaa. Jos joku muuten tietää miten sirloin suomennetaan, niin kertokaa! Tiesimme, että Etelä-Koreassa käytetään enemmän alkoholia kuin muissa Aasian maissa, mutta yllätyimme silti. Kaikissa Barbeque-paikoissa pöytiin tuotiin vakiona shottilasit, joista juotiin Shochu-nimistä
laimeaa viinaa. Kaikkialla tunnuttiin juovan samaa merkkiä, jossa alkoholia oli 19 % ja joka maistui lähinnä vedellä leikatulta kossulta. Shochua tilattiin 0,33 litran pulloissa, jolloin yksi pullo vastasi alkoholimäärältään noin neljää olutta. Pullojen määrä yllätti: useissa pöydissä aterian loppupuolella oli pari tyhjää shochupulloa syöjää kohden. Meille on jäänyt arvoitukseksi, miten Etelä-Korealaiset kestävät alkoholia niin paljon naapureitaan paremmin. Japanissahan porukka tuli aikamoiseen tuiskeeseen parista bissestä.

Ruokatori Koreassa.

Koreassa kaikkien aterioiden kyljessä tulee tyypillisesti liuta pieniä lisukkeita ja mausteita.

Pilvenpiirtäjiä pilvenpiirtäjissä.

Soulista lähdimme Pekingiin lautalla, jonka matka-aika on 24 tuntia. Vuorokauden aikana ehtii hyvin rauhoittua ja kerätä intoa kohdata uusi maa ja uusi suurkaupunki. Lautalla oli paljon kiinalaisia, vähän korealaisia ja yksi kanadalainen matkustaja, jonka kanssa söimme lounasta ja illallista. Ulkomaalaisia ei tällä lautalla varmaankaan usein kulje: henkilökunta ei puhu englantia, mitään informaatiota ei ole englanniksi ja meitä tuijotetaan kuin kummajaisia. Loogisesti ravintoloissa maksetaan Korean valuutalla woneilla, mutta kaupoissa kelpaavat vain Kiinan yuanit. Eikä laivalla ole valuutanvaihtoa. Mutta mitäpä me oltaisiin tehty taxfree-kauppojen karkeilla. Mielenkiintoisesti laivan lähtiessä Incheonin satamassa vietimme ensimmäisen tunnin kanavassa, jonka kautta pääsimme pois satamasta. Meille jäi mysteeriksi, miksi sataman vedenpinta haluttiin pitää merenpintaa korkeampana. Ehkä kyse oli suurista vuorovesivaihteluista tai liian matalasta satamasta.

Nyt rauhoitumme lautan hiljaisuudessa ja valmistaudumme huomiseen. Odotamme Pekingiä innolla ja Kiinan ajasta tulee varmasti hyvin mielenkiintoista ja jännittävää.