lauantai 27. lokakuuta 2012

Peking

Peking on merkittävä kaupunki monella tapaa. Kaupunki on täynnä upeita nähtävyyksiä ja historiallisesti merkittäviä paikkoja. Toisaalta Pekingistä käsin johdetaan yhtä nykymaailman suurimmista talouksista - erikoista sensuuristaan ja demokratian puutteestaan tunnettua kommunistista valtiota. Pekingiä voi pitää myös yhtenä Aasian kulttuuripääkaupungeista ja ehdottomasti Kiinan ruokakulttuuripääkaupunkina, sillä Pekingissä on helpointa kokea Kiinan monimuotoinen ruokakulttuuri yhdessä kaupungissa.

Ensimmäinen ajatuksemme Pekingistä oli varmasti hengästyminen. Hengästyminen suuruudesta, vauhdista, liikenteestä, äänistä, hajuista ja kaikesta hulinasta, jota oli ympärillämme. Kaupunki loistaa punaista valoa ja täyttyy pyörien kelloista, huudoista ja autojen torvista. Kaduilla leijuu hyviä ja huonoja hajuja. Ja kaikkialla on paljon kiinalaisia. Yllättäen Peking ei kuitenkaan tuntunut niin kaaottiselta kuin olimme kuvitelleet. Metrot eivät ole tupaten täynnä, rauhallisiakin paikkoja löytyy ja välillä ihmiset toimivat ihan järkevästi tai jonottavat oikein.

Liikennettä Pekingissä on paljon, sillä viime aikoina autojen määrä kaupungissa on noussut räjähdysmäisesti. Autojen määrästä huolimatta Pekingissä on edelleen vahva aasialaisen vekkuli liikennekulttuuri. Leveiden autoteiden kyljessä on leveitä pyöräteitä ja pyöriä ohjataan omilla pyöräliikennevaloilla. Ja hyvä niin, koska kevyttä liikennettä on paljon. Pyörien, skoottereiden ja mopojen lisäksi liikenteessä on kaikenlaisia välimuotoja, virityksiä ja erikoisia ratkaisuja. Kevyen liikenteen väyliä ajaa pyörät, sähköpyörät, peräkärryjä tai lavoja vetävät pyörät ja mopot, mopoautot, kaikenlaiset skootterit ja pyörillä liikkuvat eriskummalliset myyntitiskit. On hyvä, että kevyen liikenteen väyliä on paljon. On huono, että usein kevyen liikenteen väylät ovat täynnä kävelijöitä, parkkeerattuja autoja tai oikeastaan mitä tahansa, mikä estää väylällä liikkumisen, jolloin kaikki kevyt liikenne suuntaa autojen joukkoon. Olemme käyttäneet kolme ihanaa päivää ympäri Pekingiä pyöräillen, sillä pyörillä Pekingiin tutustuminen on aivan uskomattoman hauskaa. Välillä pyörällä liikkuminen hirvittää, mutta hienojakin hetkiä on: esimerkiksi kymmenkaistaisen tien ylittäminen pyöräilijälaumassa kaikkiin suuntiin kääntyileviä autoja väistelleen saa adrenaliinit nousemaan mukavasti. Paikallisten pyöräilijöiden joukossa on helppo liikkua ja lähes aina auton ja itsensä väliin saa "suojamuuriksi" pari paikallista pyöräilijää.

Vietimme Pekingissä reilun viikon ja joka päivälle riitti ehdottomasti tekemistä. Paljon jäi tekemättäkin. Kun saavuimme kaupunkiin, kaupunki oli edellisen päivän sateen jäljiltä vilpoisen raikas. Pyöräilimme pitkin Pekingin suuria katuja ja pieniä kujia, joille kiinan kielinen sana on hutong. Hutong on Pekingin juttu ja pienillä kujilla on kiva kuljeskella, joskin kuuluisimmat hutongit ovat auttamattoman turistoituneita. Löysimme raikkaita rauhallisia puistoalueita kiireisien katujen ulkopuolelta ja ihmettelimme, miten miellyttävältä Peking tuntui. Seuraavana päivänä iskivät saasteet. Ilma muuttui sakeaksi ja välillä tuntui jopa maistuvan pahalle. Puistoalueet eivät enää tuntuneet niin viehättäviltä, kun ilman harmaus sumensi värit. Ensimmäisen päivän väriloiston jälkeen toisen päivän harmaus tuntui masentavalle. Mutta siihenkin tottui. Ja kun saapui seuraava sateinen ja tuulinen päivä, iloitsimme, sillä tiesimme, että sateista päivää seuraa kirkkaampi ja saasteettomampi päivä. Sellainen, jossa aurinko oikeasti paistaa kirkkaalta pilvettömältä taivaalta eikä vain loista himmeänä pilvettömältä saastepilven peittämältä taivaalta. Peking on saasteisin kaupunki, jossa olemme toistaiseksi olleet, emmekä kyllä paljoa pysty nauttimaan ulkonaolosta saasteisina päivinä.

Pekingin kuuluisimmista nähtävyyksistä mieleenpainuvimpia oli Tiananmenin aukio kokonsa ja kommunistisen pröystäilynsä vuoksi. Aukiolle mennessä kaikki laukut läpivalaistiin ja aukiolla oli paljon vartijoita ja sotilaita jotka tärkeän näköisinä tahtimarssivat ympäriinsä. Aukio on todella iso - huhujen mukaan aukiolle mahtuu miljoona kiinalaista. Yritimme katseella mittailla aukiota ja sanoisimme, että ne miljoona kiinalaista ovat aukiolla aika ahtaasti jos ovat ollenkaan. Aukiota reunustavat hallintorakennukset ja suuret portit. Aukiosta tuli vahvasti mieleen Moskovan Punainen tori. Maon mausoleumi oli prameampi kuin Leninin, mutta palvottuina henkilöinä näissä kahdessa on paljon samaa. Vastaavasti Punaisen torin laidalta kremlistä löytyy Venäjän hallinto ja tori itsessään uhkuu samanlaista kommunismin riemuvoittoa kuin Tiananmenin aukiokin. Kiina vain elää edelleen kommunistista aikaansa, Venäjällä kommunistisissa muistomerkeissä on enemmän historian siipien havinaa. Rauhaa lukemattomien turistien kansoittamalla Taivaallisen rauhan aukiolla ei juurikaan ollut.

Viihdyimme Pekingissä myös kuuluisissa temppeleissä, etenkin buddhalaisessa Lama-temppelissä ja sen vieressä sijaitsevassa kunfutselaistemppelissä. Tunnelma temppeleissä oli miellyttävän rauhallinen verrattuna muuhun hulinaan ja näissä kooltaan vähän vaatimattomammissa temppeleissä kiinalaisten turistien kaikki paikat täyttäviä matkaryhmiä oli hillitymmin. Täällä ryhmämatkaperinteeseen kuuluu valitettavasti oppaan jatkuva selostus mikrofoniin, joten suosituimmissa nähtävyyksissä oppaiden kaiutetun päällekkäisen selostuksen aiheuttama melu on huomattavaa. Kiinan muuri, joka sijaitsee tunnin bussimatkan päässä Pekingistä on tietenkin Pekingin must. Koska Ainolla on ollut viime aikoina ikäviä jalkavaivoja, jouduimme valitsemaan vähiten kävelemistä sisältävän eli siis kaikkein suosituimman pätkän muuria, Badalingin. Valitsimme myös halvimman kulkupelin eli lähinnä kiinalaisille turisteille suunnatun bussikuljetuksen. Bussin löytäminen ja bussiin nousu jää mieleen hulluna kokemuksena, jossa kymmenet kiinalaiset bussityöntekijät huutavat kohteiden nimiä ja käytännössä työntävät meidät bussiin heti kun saamme sanotuksi minne olemme menossa. Kyyti itsessään oli mukava, selkeästi hostellin myymiä kierroksia edullisempi ja sisälsi informatiivisen tietoiskun, josta emme tietenkään ymmärtäneet mitään, koska olimme ainoat ei-kiinalaiset bussissa. Nämä kyydit olivat myös meidän mielestämme ulkomaalaisten turistien suosimia valmiskierroksia mukavampia, koska meitä ei oltu sidottu yhden bussin aikatauluihin ja pysähdyskohteisiin, vaan pääsimme takaisin muurilta silloin kun itse halusimme. Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut, ja muuri oli hienoa nähdä, vaikka se kuhisikin turisteja. Luonnonläheisemmän muurillavaelluskokemuksen olisi saanut varmasti jossain muualla.

Matkantekomme on tosiaan hieman vaikeutunut Japanin jälkeen Ainon jalkavaivojen takia. Vaiva on hieman samanlainen, kuin Hannun taannoinen jalkapohjien tulehdus, mutta huomattavasti lievempi. Vaiva alkoi Japanissa yhden vaelluspäivän jälkeen ja on jatkunut nyt reilut pari kuukautta. Hyvillä kengillä, levolla, hoidolla ja fysioterapeutin konsultoinnilla vaiva on kuitenkin aika pitkälle selätetty. Toivomme että jossain vaiheessa pääsisimme taas vaeltamaan, sitä ennen suosimme muita kulkuvälineitä. :) Muutenkin olemme pysyneet kohtuullisen terveinä viime aikoina, mitä nyt Hannu sai reissun ensimmäisen kunnon ruokamyrkytyksen pari päivää sitten. Aivan yhtäkkiä tavallisen päivän ja mukavan illan jälkeen alkoi äärimmäisen pitkä ja uneton yö, jonka Hannu vietti lähinnä vessassa oksentaen. Onneksi meillä sattui olemaan juuri silloin privahuone omalla vessalla. Olisi muuten ollut vielä inhottavampaa rampata dormin yläpunkasta tunnin välein laattaamaan. Ja sitten seuraavan päivän aikana homma meni ohi. Ei tiedetä oikein mistä tuli, eikä Aino saanut mitään oireita.

Olemme tänään lähdössä Pekingistä. Yritimme pitkään järjestää matkaa Tiibetiin, mutta taidamme joutua viimein myöntämään tappiomme. Kiinan viisaan ja vittuimaisen hallituksen politiikka nimittäin pysyy toistaiseksi muuttumattomana ja Tiibetiin matkustaakseen tarvitaan viiden samaa kansalaisuutta olevan henkilön ryhmä. Löysimme netin avulla kaksi muuta saman ongelman kanssa painivaa suomalaista, mutta neljälle lupia ei heltiä. Saimme myös alustavan tiedon, että lupakäytännöt hellittävät marraskuun lopussa kunhan Kiinan hallitus on vaihtunut, mutta valitettavasti emme jaksa roikkua Kiinassa seuraavaa kuukautta ja tapella viisuminpidennyksien kanssa. Tiibet jäi siis haaveeksi ja päätimme suunnata hitaasti ja varmasti kohti etelää ja Thaimaata, josta lennämme kotiin 31.12. Olemme järjestäneet Plan-järjestön kautta Plan-kummilapsemme kanssa tapaamisen 6.11. ja odotamme lapsen kotiseudun ja kylän näkemistä innolla. Toistaalta avustuskohteelleen on hauska saada kasvot ja puitteet, toisaalta taas tapaamisen kautta pääsemme kokemaan hyvin aitoa kiinalaista elämää maaseudulla, kun vietämme päivän perheen vieraina. Mielenkiintoista on myös päästä tutustumaan avustusjärjestön kenttätyöhön. Kummilapsi asuu Xi'anin lähellä, joten seuraavan viikon aikana matkustelemme hiljakseen lähinnä pikkukaupunkeja pitkin kohti Xi'ania. Matkan varrella Shaanxin maakunnassa käymme ainakin yhdellä buddhalaisella temppelivuorella ja pienessä kaupungissa, jonka hyvin säilyneellä vanhalla kaupungilla on tarpeeksi historiallista arvoa päästäkseen UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Xi'anissa pitänee moikata terracottasotureita. Paljon hauskaa siis ja jännääkin. Jännä alkaa tulevasta junamatkasta: istumapaikoilla junassa klo 22-05 ja aamulla pitäisi selvitä bussilla eteenpäin kohti temppelivuorta. Nettiyhteydet Kiinasta ovat sen verran heikkoja, että kuvien lataaminen blogiin on hankalaa. Saatte kunnon kuvapaketin kun seuraavan kerran päästään hyvien yhteyksien päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti