Elämyksiä Albaniassa

Kolme yötä Albaniassa ja yksi hieman tuskainen bussissa. Nyt olemme (vihdoin) Skopjessa Makedoniassa. Albaniasta tarttui Ainolle mukaan korvia vihlova flunssa, mutta aiomme selättää sen nenäsuihkeella ja kurkkupastilleilla.

Albaniassa kokeilimme siis couchsurfingia, ja siitä muodostuikin aikamoinen seikkailu. Isäntämme oli yltiökohtelias Roland, joka opiskeli poliittisia tieteitä ja kansainvälisiä suhteita. Hän oli muslimi, joka puhui mielellään uskonnostaan ja tiesi myös yllättävän paljon pohjoismaista, kaikenkaikkiaan siis erittäin mielenkiintoista seuraa. Parissa päivässä Roland esitteli meille melko lailla koko Tiranan.

Rolandin kanssa kesäisessä kahvilassa tekojärven rannalla. Albaniassa kahvi oli hyvää!

Tirana East Gate - moderni, jättimäinen ostoskeskus.

Rolandin ihanat vanhemmat :)

Albaniassa vieraanvaraisuus on erittäin suuressa arvossa, kuten myös pohjoismaisuus. Tulimme niin hyvin juttuun, että Roland kutsui meidät tapaamaan vanhempiaan kotikaupunkiinsa Elbasaniin. Hänen erittäin viehättävät vanhempansa tarjosivat meille runsaan ja perinteikkään sekä erittäin maukkaan illallisen. Luonnollisesti olimme erittäin otettuja, vaikka välillä mietimmekin, onko oikein vastaanottaa niin paljon niin köyhiltä ihmisiltä (koko perheen tulot olivat 300 euroa kuussa). Perheelle vierailumme tuntui kuitenkin olevan hyvin tärkeä. :)

Kokopäiväinen yhdessäolo isäntämme kanssa alkoi kuitenkin käydä raskaaksi neljän päivän aikana. Oman ajan ja tilan tarpeen huomasi. Näimme Albaniasta sen, mitä meille haluttiin näyttää, mutta oma kosketus maahan jäi vähäiseksi. Toisaalta saimme kuitenkin korvaamattoman kokemuksen paikallisiin ihmisiin ja elämään.

Muistamme Albanian ikuisesti myös kaaottisesta liikenteestään. Liikennevalot tuntuivat lähinnä koristeilta ja ilman opasta emme varmaankaan olisi päässeet yhdenkään tien yli. Maassa ei ollut valtiollisia pitkän matkan busseja, ja yksityisen matkatoimiston bussiin hyppääminen muualta kuin lähtöpisteestä oli melkoinen episodi:

Lippuja Elbasanista Skopjeen myi Elbasanissa tasan yksi matkatoimisto, josta saimme liput iltayhdeksältä lähtevään bussiin sekä tiedon lähtöpaikasta. Illalla 45 minuuttia odotettuamme Roland soitti matkatoimiston johtajalle, joka kertoi meille bussin lähtöpaikan muuttuneen. Juostuamme itsemme henkihieveriin rinkat selässä, huomasimme seisovamme keskellä liikenneympyrää, bussia ei näkynyt missään emmekä tajunneet mistään mitään. Roland etsi tietoa bussista ja uuden puhelun jälkeen hoputti meidät taksiin, joka lähti pauhaamaan tuhatta ja sataa bussin perään. Pysähdymme äkisti juuri ennen poliisiratsiaa, Roland lähtee juoksemaan läheisellä huoltoasemalle ja poliisi ja taksikuski rupeavat huutamaan toisilleen. Tässä vaiheessa voisimme mainita, että aiemmin illalla Elbasanin keskustassa oli tapahtunut jonkinlainen mafiamurha, jonka takia ratsia oli pystytettty. Hetken uunoilun jälkeen Hannu viitottiin huoltoasemalle ja Aino jäi yksin rinkkojen kanssa kadulle hyvin hämmentyneenä. Hämmennys ei suinkaan vähentynyt, kun huoltoasemalta tuli ulos paksuhko albaani, joka äänekkäästi viittoi Ainoa kahvilaan. Kävi ilmi, että Roland oli saanut lippumme vaihdettua ja Hannu oli saanut albaaniantaidoillaan uuden, hyvin iloisen ystävän, joka tarjosi meille kahvit uutta bussia odotellessa. Tällä kertaa bussi saapui - siispä loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka bussiin pääsemisessä kestikin tunteja.

Tänään aloitamme tutustumisen Makedoniaan, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa aika sivistyneeltä Albanian jälkeen (olemme esim. nähneet bussiaseman, jotka Albaniasta puuttuivat täysin).

Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

Dajti-vuorelta löytyi upeat näköalat ja lunta.

Moderni köysirata vuorenhuipulle.

Albanian kansallismuseosta löytyi pyssyistä ja naamoista rakennettu Albanian kotka.

Öinen Tirana oli kuorrutettu valoilla. Tämäkin tässä on pääministerin asunto.. :P

Joulukuusen sijaan Albaniassa puhuttiin uudenvuodenkuusesta.  

Vuoristot jaksoivat edelleen sykähdyttää - bussimatkalla Tiranasta Elbanasiin.

Loput Kosovosta

Näin meni joulu ja sitä tuskin huomasi muusta kuin Mikki Hiirien ja Nalle Puhien kanssa kadulla tanssivista joulupukeista! Olemme nyt nähneet viidessä päivässä lähes koko Kosovon - lännen, idän ja etelän. Nyt olemme Prizrenissä Kosovon lounaisosassa ja huomenna aamulla ylitämme rajan Albaniaan. Tosin jos tämä järjettömänä pauhaava, hotellihuoneen alapuolella sijaitsevasta ravintolasta kuuluva turkkilainen tilulilutus ei iltaan mennessä lopu, niin otamme varmaan vähän myöhäisemmän bussin Tiranaan.

Pristinasta jäi loppujen lopuksi aika kolkko kuva. Vaikka ihmiset olivatkin erittäin ystävällisiä, kaupunki oli liian kaaoottinen ja ruma ollakseen miellyttävä. Viimeisenä iltana kävimme katsastamassa paikallisen baaritarjonnan hostellista löytämämme australialaisen kanssa. Sunnuntai-iltana meno ei ollut kovinkaan kovaa, vaikka monet kahvilat/baarit olivatkin ilta kymmeneen asti täynnä kahvia (!) juovia kosovolaisia.

Toissapäivänä kävimme Pejassa (Pec), joka sijaitsee Kosovon länsirajan vuoriston juurella. Maisemat olivat aurinkoisessa säässä upeat ja kaupunki eloisa. Lauantaiaamu oli tori/basaaripäivä ja keskusta oli täynnä kauppiaita. Päädyimme jonkinlaiselle vuohenjuustotorille, jonne kymmenet paikalliset farmarit olivat tuoneet juustotiinujaan. Kaikessa hulinassa emme olleet saada paikallisilta suunvuoroa ja kauppiailta huomiota, ja kaiketi näytimme joukossa niin säälittäviltä, että kun lopulta yritimme ostaa pienen palan juustoa, saimme monen sadan gramman kimpaleen ilmaiseksi maistiaiseksi. Tuli hyvä mieli ja juusto maistui aidosti navetalle. :P

Ruokaa ja viiniä.

Tänään ajelimme bussilla Prizreniin, jota myös Kosovon kauneimmaksi kaupungiksi kutsutaan. Alkuun näytti vähän pahalta, kun valitsemamme hotellin tilalle oli avattu pankki, mutta taksikuski heitti parilla eurolla meille sopivaan hotelliin. Vanha kaupunki muistutti nopella vilkaisulla hieman Tallinnaa, mutta kaupungilla kiertelyn sijaan päätimme käyttää aikamme syömiseen. 30 euron hinnalla saimme kirjaimellisesti pöytämme täyteen ruokaa ja viiniä ja tulimme hyvin tyytyväisiksi.

Kaiken kaikkiaan Kosovossa meitä miellytti ihmisten ystävällisyys sekä uteliaisuus ja positiivinen asenne turisteja kohtaan. Kielitaidosta on ollut hyötyä, sillä tänäänkin olemme setvineet asioita sujuvasti niin ruotsiksi, saksaksi kuin englanniksikin. Venäjästäkin on ollut hyötyä serbian ymmärtämisessä, vaikka serbiaa ei juuri muuten kuin kirjoitettuna näekään. Hintatasokaan ei ole haitannut: puolen tunnin bussimatkasta maksetaan euro, viiden kilometrin taksimatkasta 3 euroa ja suuresta hodarista kahvilassa 50 senttiä.

Tullumaba on albanialainen jälkiruoka.

Kosovosta on jäänyt mieleen myös uuden valtion ylpeys itsenäisyydestään. Kosovon ja Albanian liput liehuvat jatkuvasti kaikkialla ja maanteitä bussilla ajellessa näkee tasaisin välein teiden varteen pystytettyjä muistomerkkejä ja sankarihautoja. Bensa-asemaketjujen logoissa ja kauppojen kuiteissa vilkkuu Kosovon ääriviivat. Kun kävimme Pristinan lähellä sijaitsevassa Gracanican ortodoksiluostarissa, huomasimme, että itsenäistyminen on asettanut 7 % serbivähemmistön hyvin tiukoille: ortodoksiluostareita suojellaan vandalismilta KFOR-joukkojen avulla, serbikylässä oli paljon kerjäläisiä ja kylän läpi ajelee nuoret albaanit Albanian lipuin koristelluissa autoissaan.

Kosovo oli siis erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kokemus. Albaniassa meitä odottaa Couchsurfers - isäntä. Saa nähdä, millaista se on!

Katutaidetta yliopiston seinässä.

Vuoria Kosovon eteläosissa matkalla Prizreniin.

Kirpeä pakkasaamu Pristinassa.

Pristinan erikoinen pääkirjasto.

Joulupukkeja Pejassa

Pejan Savuinen vuoristomaisema

Peja torniravintolanäkökulmasta.

Alkufiiliksiä Pristiinasta

"Pratar du svenska?"

Bill Clinton toivotti meidät tervetulleiksi.

Ensimmäinen hullunkurinen sattuma tapahtui jo Budapest-Pristina -lennolla, kun viereemme istunut kosovolainen mies kysyi meiltä, puhummeko ruotsia. Rupesimme sitten parhaan kykymme mukaan juttelemaan hänen kanssaan (hän siis ei puhunut englantia, vaikka ruotsi oli aivan sujuvaa), ja selvisi että hän tekee töitä ruotsalaisten kanssa ja suorastaan jumaloi suomalaisia (sittemmin on selvinnyt, että suomalaisuus on melko in täälläpäin). Hän antoi meille puhelinnumeronsa ja kutsui meidät syömään vanhempiensa luokse paikallisia herkkuja. Valitettavasti emme ole kuitenkaan saaneet häntä kiinni. Syytämme Kosovon sekavaa puhelinjärjestelmää: maalla on esim. neljä eri suuntanumeroa.


Ensivaikutelma kosovolaisista oli siis positiivinen, eikä se ole vielä muuksi muuttunut. Jopa pimeät taksikuskit ovat osoittautuneet päällekäyvyydestään huolimatta erittäin hilpeäksi väeksi. Autoilukulttuuri on kaaoottista: lentokentältä tullessamme törmäsimme tiesulkuun, mutta taksikuski kurvasi rohkeasti penkan puolelle ja siitä läheiselle valtatielle huutaen "NO ENTRY! HAHAHAHAA!".

Nousimme korkealle - vielä kylmempää.

Kaupunkina Pristiina on melko rujo sekä yllättävän kylmä (okei, vain Hannu yllättyi kylmyydestä) ja pimeä. Ilmassa on jatkuvasti palaneen käryä - johtunee puulämmityksen suosiosta. Kaupunki on pienehkö ja sokkeloinen, ja täynnä vastakohtia: Hostellimme (joka on muuten todella ihana, lämmin ja kotoisa) tuntuu olevan verrattaen siistillä alueella, mutta silti ihan nurkan takana näkyy miltei slummimaista asumista. Lonely Planetin mukaan puolet kosovolaisista elää alle kolmella eurolla päivässä ja työttömyysprosentti on 43%. Keskustasta kuitenkin löytyy paljon fiinejä ravintoloita ja kahviloita täynnä pukumiehiä.

Niin.. Miehistä puheen ollen.. Vaikka olimmekin varautuneet vähän erilaiseen kulttuuriin, niin kyllä se oli pieni sätky molemmille (ja etenkin Ainolle), kun astuimme sisään täpötäyteen kahvilaan jossa ei ollut yhtään naista. Tupakointikiellosta huolimatta savu lähes kirveli silmiä. Tunsimme itsemme aika länsimaalaisiksi.

Täällä on kuulemma joskus sähkökatkoja.

Varasimme pari lisäyötä Pristinasta ja seuraavat päivät ajattelimme käyttää lähialueiden tutkimiseen. Päivämatka Pejaan (Pec) ja ehkä ortodoksiluostariin, jossa suomalaisuus ei taasen kovin suuressa huudossa olekaan. Sitten suunta Prizrenin kautta Albaniaan.


Seuraavat päivitykset saadaan varmaankin Albaanian puolelta!

Aino&Hannu

Ja loppuuun vielä vähän kuvia...

Ibraham Rugovi oli Kosovon ensimmäinen presidentti. Serbivallan alla hän johti albaanipuoluetta, joka pyöritti varjohallitusta ja takasi syrjitylle albaaniväestölle koulutuksen ja terveytenhuollon.

Muistomerkki toisen maailmansodan uhreille. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kirjaimista suurin osa on jo pudonnut.

Albaanian liput liehuivat.

.

Rinkat pakattuna, huomenna matkaan!

Lento lähtee huomenna klo 7:40, mikä tarkoittaa hyvin aikaista herätystä. Rinkoille tuli painoa rapiat 10 kiloa molemmille, vähemmän kuin pelättiin. Rinkoista löytyy lämmintä vaatetta ja villasukkia, maakuupussit, lääkkeitä, matkalukemista ja matkaoppaita. Onneksi saatiin joululahjoiksi paljon hyvän oloisia kirjoja - lisää Orhan Pamukia, Rosa Liksomin Finlandiavoittaja ja Téa Obrehtin Balkanille sijoittuva the Tiger's Wife. Näiden kanssa kuluu varmasti yksi jos toinenkin matka tai odottelu. :)

Matkalle päiväbudjetiksi olemme määritelleet sellaisen leveähkön 45€/hlö/päivä. Summaa nostaa vähän Istanbulin laatumajoitus, josta maksamme 25€/hlö/yö. Balkanin öistä toivomme selviävämme noin kympillä per naama. Päiväbudjettiin pitäisi upota myös kaikenlainen liikkuminen paikasta toiseen.

Varasimme yöpaikan Kosovosta pariksi yöksi, mutta muita varauksia Balkanille ei olla vielä tehty. Katsotaan, miten viihdytään ja päätetään sitten jatkosta. Pientä matkakuumetta ja jännitystä alkaa olla ilmassa. :P Seuraavan kerran päivittelemme sitten todennäköisesti Kosovosta.

Hyvää joulua kaikille, saa nähdä millainen joulu meille tulee! :)

17 päivää lähtöön

Matkalle lähtöön on 17 päivää ja uusi miniläppäri hankittuna, joten mikäpä sen parempi hetki aloittaa matkustus- ja yleisen hippeilyblogin pitäminen.

Tähtäimessä on tällä kertaa Balkan ja Istanbul ja valloituksen valloittavaksi ajankohdaksi valikoitui keskitalvi sekä aikataulujen että yleisen hulluuden takia. Olemme varanneet lennot jo hyvissä ajoin kuukauden mittaiselle matkallemme. Siis meno- ja paluulennot - muuta liikkumista kohdemaissa emme ole vielä juurikaan suunnitelleet. Tarkoitus on tutustua 2 viikon aikana ainakin Kosovoon, Albaniaan, Makedoniaan ja ehkä myös Serbiaan. Sitten köröttelemme idän pikajunalla 2 viikoksi Istanbuliin, jossa onkin jo asunto varattuna. Juurikaan tarkempia suunnitelmia ei ole. Ajattelimme kokeilla matkan aikana couchsurffaamista ja toisaalta luottaa siihen, että talvisella hyisellä Balkanilla hostellit tuskin pursuilevat täysinä.

Miksi Balkan? Monessa Euroopan kolkassa on tullut käytyä ja edellisen Eurooppareilin jälkeen Balkan tuntui loogiselta (?) askeleelta: tarpeeksi laaja ja tuntematon, jotta tutustumiseen voi käyttää viikkoja; monimuotoinen historia, josta ei kuitenkaan tiedetty juuri mitään puoli vuotta sitten; ensikosketus muslimivaltioihin ja kulttuuriin, joka hipoo Euroopan rajoja. 

Matkaa varten olemme tutustuneet kohdemaiden kaunokirjallisuuteen (suosittelemme Orhan Pamukin Istanbulia!) sekä useisiin matkaoppaisiin ja historiankirjoihin. Sää vähän jännittää, sillä kauhutarinoita mudasta, sateesta ja sähköongelmista riittää. Mutta asenteella selvitään. :) Tällä hetkellä harmittaa ainoastaan se, että tulimme ostaneeksi lennot ennen kuin harkitsimme kohteeseen pääsyä maitse ja vesitse. Mutta toisaalta nyt jää enemmän aikaa itse kohteille. Odotamme matkaa innolla! :)

Aino&Hannu