lauantai 31. joulukuuta 2011

Elämyksiä Albaniassa

Kolme yötä Albaniassa ja yksi hieman tuskainen bussissa. Nyt olemme (vihdoin) Skopjessa Makedoniassa. Albaniasta tarttui Ainolle mukaan korvia vihlova flunssa, mutta aiomme selättää sen nenäsuihkeella ja kurkkupastilleilla.

Albaniassa kokeilimme siis couchsurfingia, ja siitä muodostuikin aikamoinen seikkailu. Isäntämme oli yltiökohtelias Roland, joka opiskeli poliittisia tieteitä ja kansainvälisiä suhteita. Hän oli muslimi, joka puhui mielellään uskonnostaan ja tiesi myös yllättävän paljon pohjoismaista, kaikenkaikkiaan siis erittäin mielenkiintoista seuraa. Parissa päivässä Roland esitteli meille melko lailla koko Tiranan.
Rolandin kanssa kesäisessä kahvilassa tekojärven rannalla. Albaniassa kahvi oli hyvää!



Tirana East Gate - moderni, jättimäinen ostoskeskus.

Rolandin ihanat vanhemmat :)
Albaniassa vieraanvaraisuus on erittäin suuressa arvossa, kuten myös pohjoismaisuus. Tulimme niin hyvin juttuun, että Roland kutsui meidät tapaamaan vanhempiaan kotikaupunkiinsa Elbasaniin. Hänen erittäin viehättävät vanhempansa tarjosivat meille runsaan ja perinteikkään sekä erittäin maukkaan illallisen. Luonnollisesti olimme erittäin otettuja, vaikka välillä mietimmekin, onko oikein vastaanottaa niin paljon niin köyhiltä ihmisiltä (koko perheen tulot olivat 300 euroa kuussa). Perheelle vierailumme tuntui kuitenkin olevan hyvin tärkeä. :)


Kokopäiväinen yhdessäolo isäntämme kanssa alkoi kuitenkin käydä raskaaksi neljän päivän aikana. Oman ajan ja tilan tarpeen huomasi. Näimme Albaniasta sen, mitä meille haluttiin näyttää, mutta oma kosketus maahan jäi vähäiseksi. Toisaalta saimme kuitenkin korvaamattoman kokemuksen paikallisiin ihmisiin ja elämään.

Muistamme Albanian ikuisesti myös kaaottisesta liikenteestään. Liikennevalot tuntuivat lähinnä koristeilta ja ilman opasta emme varmaankaan olisi päässeet yhdenkään tien yli. Maassa ei ollut valtiollisia pitkän matkan busseja, ja yksityisen matkatoimiston bussiin hyppääminen muualta kuin lähtöpisteestä oli melkoinen episodi:

Lippuja Elbasanista Skopjeen myi Elbasanissa tasan yksi matkatoimisto, josta saimme liput iltayhdeksältä lähtevään bussiin sekä tiedon lähtöpaikasta. Illalla 45 minuuttia odotettuamme Roland soitti matkatoimiston johtajalle, joka kertoi meille bussin lähtöpaikan muuttuneen. Juostuamme itsemme henkihieveriin rinkat selässä, huomasimme seisovamme keskellä liikenneympyrää, bussia ei näkynyt missään emmekä tajunneet mistään mitään. Roland etsi tietoa bussista ja uuden puhelun jälkeen hoputti meidät taksiin, joka lähti pauhaamaan tuhatta ja sataa bussin perään. Pysähdymme äkisti juuri ennen poliisiratsiaa, Roland lähtee juoksemaan läheisellä huoltoasemalle ja poliisi ja taksikuski rupeavat huutamaan toisilleen. Tässä vaiheessa voisimme mainita, että aiemmin illalla Elbasanin keskustassa oli tapahtunut jonkinlainen mafiamurha, jonka takia ratsia oli pystytettty. Hetken uunoilun jälkeen Hannu viitottiin huoltoasemalle ja Aino jäi yksin rinkkojen kanssa kadulle hyvin hämmentyneenä. Hämmennys ei suinkaan vähentynyt, kun huoltoasemalta tuli ulos paksuhko albaani, joka äänekkäästi viittoi Ainoa kahvilaan. Kävi ilmi, että Roland oli saanut lippumme vaihdettua ja Hannu oli saanut albaaniantaidoillaan uuden, hyvin iloisen ystävän, joka tarjosi meille kahvit uutta bussia odotellessa. Tällä kertaa bussi saapui - siispä loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka bussiin pääsemisessä kestikin tunteja.

Tänään aloitamme tutustumisen Makedoniaan, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa aika sivistyneeltä Albanian jälkeen (olemme esim. nähneet bussiaseman, jotka Albaniasta puuttuivat täysin).

Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

Dajti-vuorelta löytyi upeat näköalat ja lunta.

Moderni köysirata vuorenhuipulle.

Albanian kansallismuseosta löytyi pyssyistä ja naamoista rakennettu Albanian kotka.

Öinen Tirana oli kuorrutettu valoilla. Tämäkin tässä on pääministerin asunto.. :P

Joulukuusen sijaan Albaniassa puhuttiin uudenvuodenkuusesta.  

Vuoristot jaksoivat edelleen sykähdyttää - bussimatkalla Tiranasta Elbanasiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti