Alkufiiliksiä Pristiinasta

"Pratar du svenska?"

Bill Clinton toivotti meidät tervetulleiksi.

Ensimmäinen hullunkurinen sattuma tapahtui jo Budapest-Pristina -lennolla, kun viereemme istunut kosovolainen mies kysyi meiltä, puhummeko ruotsia. Rupesimme sitten parhaan kykymme mukaan juttelemaan hänen kanssaan (hän siis ei puhunut englantia, vaikka ruotsi oli aivan sujuvaa), ja selvisi että hän tekee töitä ruotsalaisten kanssa ja suorastaan jumaloi suomalaisia (sittemmin on selvinnyt, että suomalaisuus on melko in täälläpäin). Hän antoi meille puhelinnumeronsa ja kutsui meidät syömään vanhempiensa luokse paikallisia herkkuja. Valitettavasti emme ole kuitenkaan saaneet häntä kiinni. Syytämme Kosovon sekavaa puhelinjärjestelmää: maalla on esim. neljä eri suuntanumeroa.


Ensivaikutelma kosovolaisista oli siis positiivinen, eikä se ole vielä muuksi muuttunut. Jopa pimeät taksikuskit ovat osoittautuneet päällekäyvyydestään huolimatta erittäin hilpeäksi väeksi. Autoilukulttuuri on kaaoottista: lentokentältä tullessamme törmäsimme tiesulkuun, mutta taksikuski kurvasi rohkeasti penkan puolelle ja siitä läheiselle valtatielle huutaen "NO ENTRY! HAHAHAHAA!".

Nousimme korkealle - vielä kylmempää.

Kaupunkina Pristiina on melko rujo sekä yllättävän kylmä (okei, vain Hannu yllättyi kylmyydestä) ja pimeä. Ilmassa on jatkuvasti palaneen käryä - johtunee puulämmityksen suosiosta. Kaupunki on pienehkö ja sokkeloinen, ja täynnä vastakohtia: Hostellimme (joka on muuten todella ihana, lämmin ja kotoisa) tuntuu olevan verrattaen siistillä alueella, mutta silti ihan nurkan takana näkyy miltei slummimaista asumista. Lonely Planetin mukaan puolet kosovolaisista elää alle kolmella eurolla päivässä ja työttömyysprosentti on 43%. Keskustasta kuitenkin löytyy paljon fiinejä ravintoloita ja kahviloita täynnä pukumiehiä.

Niin.. Miehistä puheen ollen.. Vaikka olimmekin varautuneet vähän erilaiseen kulttuuriin, niin kyllä se oli pieni sätky molemmille (ja etenkin Ainolle), kun astuimme sisään täpötäyteen kahvilaan jossa ei ollut yhtään naista. Tupakointikiellosta huolimatta savu lähes kirveli silmiä. Tunsimme itsemme aika länsimaalaisiksi.

Täällä on kuulemma joskus sähkökatkoja.

Varasimme pari lisäyötä Pristinasta ja seuraavat päivät ajattelimme käyttää lähialueiden tutkimiseen. Päivämatka Pejaan (Pec) ja ehkä ortodoksiluostariin, jossa suomalaisuus ei taasen kovin suuressa huudossa olekaan. Sitten suunta Prizrenin kautta Albaniaan.


Seuraavat päivitykset saadaan varmaankin Albaanian puolelta!

Aino&Hannu

Ja loppuuun vielä vähän kuvia...

Ibraham Rugovi oli Kosovon ensimmäinen presidentti. Serbivallan alla hän johti albaanipuoluetta, joka pyöritti varjohallitusta ja takasi syrjitylle albaaniväestölle koulutuksen ja terveytenhuollon.

Muistomerkki toisen maailmansodan uhreille. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kirjaimista suurin osa on jo pudonnut.

Albaanian liput liehuivat.

.