Saavuimme Etelä-Koreaan toissapäivänä illalla ja saapuessamme emme tienneet maasta paljoakaan. Vähän kuin Japani, pitkät työpäivät, runsas alkoholinkulutus, yksi viimeaikainen rap-hitti, taek won don ja Samsungin kotimaa. Eipä kovin paljoa siis.
Ensimmäisten kahden päivän jälkeen voimme todeta, että maa on vähemmän Japanin kaltainen kuin kuvittelimme. Japaniin verrattuna täällä on selkeästi halvempaa, epäsiistimpää ja noh, aasialaisempaa. Enemmän katukojuja, kodittomia, hyvin erilaista ruokaa (Tulista! Hyvää!), ihmisten tyyli on erilainen (vähemmän meikkiä, vähemmän korkokenkiä, vähemmän vaalennettuja hiuksia, vähemmän tyttömäisiä vaatteita) ja tytöt ovat keskimäärin vähän reitevämpiä. Jollain tavalla sotkuisemmat kadut ja välkkyvät, suuret, moniväriset valot saavat aikaan vähän likaisemman ja epäilyttävämmän yleistunnelman kuin Japanissa. Toisaalta täällä tuntuu olevan myos rennonpaa ja välittomämpää. Metroissa puhuminen on sallittua ja muutenkin kieltokylttejä on Japania vähemmän. Asiakaspalvelutilanteissa ihmisiltä puuttuvat japanilaiset kestohymyt ja monet kiitokset, anteeksipyynnöt ja muut toisteltavat fraasit, joten kokonaisvaikutelma on osittain tylympi ja toisaalta osittain välittomämpi. Pusan (3,6 M asukasta) on tietenkin paljon pienempi kaupunki kuin Tokio, joka meillä on Japanista päällimmäisena mielessä, joten osa eroista selittyy kaupunkien kooilla.
Lensimme Pusaniin, jotta saisimme levätä Japanin työrupeaman jälkeen ja tämän suhteen Pusan vaikuttaa oikein hyvältä kohteelta. Täällä on mukavia luontokohteita, joissa voi käyskennellä ja syksyisiä aurinkorantoja, jotka ovat tarpeeksi rauhallisia rentoutumiseen. Lisäksi hankimme lähes jokaiselle filmifestivaalipäivalle lippuja elokuviin, joten olemme menossa katsomaan ainakin indonesialaista, japanilaista, austraalialaista, brittiläistä ja afganistanilaista elokuvaa. Ihanaa vaihtelua Japanin tarjonnalle, joka koostui lähinnä kovimmista Hollywoodin toimintaleffoista.. :P Tiedossa on siis viikon verran lepoa, rauhoittumista ja (toivon mukaan) laatuleffoja.
Ainiin ja se ainoa asia, joka on viimeaikoina Etelä-Koreasta ollut paljon esilla, on täällä yllättäen ihan todella paljon esillä... :P Ensimmäisen vuorokauden aikana kuulimme Gangnam stylen vähintään kolme kertaa ja näimme Psyn naaman vähintään kymmenessä eri mainosplakaatissa mainostaen kaiken maailman esineitä ja asioita. Tämä mainos bongattiin leffateatterissa...
Ensimmäisten kahden päivän jälkeen voimme todeta, että maa on vähemmän Japanin kaltainen kuin kuvittelimme. Japaniin verrattuna täällä on selkeästi halvempaa, epäsiistimpää ja noh, aasialaisempaa. Enemmän katukojuja, kodittomia, hyvin erilaista ruokaa (Tulista! Hyvää!), ihmisten tyyli on erilainen (vähemmän meikkiä, vähemmän korkokenkiä, vähemmän vaalennettuja hiuksia, vähemmän tyttömäisiä vaatteita) ja tytöt ovat keskimäärin vähän reitevämpiä. Jollain tavalla sotkuisemmat kadut ja välkkyvät, suuret, moniväriset valot saavat aikaan vähän likaisemman ja epäilyttävämmän yleistunnelman kuin Japanissa. Toisaalta täällä tuntuu olevan myos rennonpaa ja välittomämpää. Metroissa puhuminen on sallittua ja muutenkin kieltokylttejä on Japania vähemmän. Asiakaspalvelutilanteissa ihmisiltä puuttuvat japanilaiset kestohymyt ja monet kiitokset, anteeksipyynnöt ja muut toisteltavat fraasit, joten kokonaisvaikutelma on osittain tylympi ja toisaalta osittain välittomämpi. Pusan (3,6 M asukasta) on tietenkin paljon pienempi kaupunki kuin Tokio, joka meillä on Japanista päällimmäisena mielessä, joten osa eroista selittyy kaupunkien kooilla.
Lensimme Pusaniin, jotta saisimme levätä Japanin työrupeaman jälkeen ja tämän suhteen Pusan vaikuttaa oikein hyvältä kohteelta. Täällä on mukavia luontokohteita, joissa voi käyskennellä ja syksyisiä aurinkorantoja, jotka ovat tarpeeksi rauhallisia rentoutumiseen. Lisäksi hankimme lähes jokaiselle filmifestivaalipäivalle lippuja elokuviin, joten olemme menossa katsomaan ainakin indonesialaista, japanilaista, austraalialaista, brittiläistä ja afganistanilaista elokuvaa. Ihanaa vaihtelua Japanin tarjonnalle, joka koostui lähinnä kovimmista Hollywoodin toimintaleffoista.. :P Tiedossa on siis viikon verran lepoa, rauhoittumista ja (toivon mukaan) laatuleffoja.
Ainiin ja se ainoa asia, joka on viimeaikoina Etelä-Koreasta ollut paljon esilla, on täällä yllättäen ihan todella paljon esillä... :P Ensimmäisen vuorokauden aikana kuulimme Gangnam stylen vähintään kolme kertaa ja näimme Psyn naaman vähintään kymmenessä eri mainosplakaatissa mainostaen kaiken maailman esineitä ja asioita. Tämä mainos bongattiin leffateatterissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti