Jiuzhaigou - kannatti sittenkin!

Kun aamu yhdeksältä lyhyeksi jääneen yöjunayön ja pitkän bussin etsimisen jälkeen istuimme kylmässä bussissa kohti lumisia vuorenhuippuja ja yhä kylmempää ilmastoa liian vähissä vaatteissamme kirosimme itsemme syvimpään helvettiin ja syyttelimme toisiamme tyhmästä ideasta. Ja kun illalla pääsimme vihdoin hostelliin ja tajusimme, että huoneessa ei todellakaan ollut mitään lämmitystä, että ulkona satoi jotain rännän kaltaista ja että taksit eivät tienneet paikan ainoan miellyttävän kuuloisen ravintolan sijaintia, emme olleet yhtään sen paremmalla tuulella. Päin vastoin. Kylmissämme vitutuksen kourissa päätimme melkein, että otamme heti seuraavana aamuna bussin pois siitä helvetistä ja ensimmäisen junan johonkin etelän lämpöön. 

Noh, onneksi emme kuitenkaan lähteneet pois käymättä itse kansallispuistossa, vaikka mieli tekikin. Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen puimme päälle kaikki mahdolliset vaattemme ja suuntasimme harmaan pilviseen ja sumuiseen kansallispuistoon tuhansien muiden turistien tavoin. Uskomatonta miten kiinalaisia onkin niin paljon. Talvellakin tuhansia ja tuhansia, kesällä niin paljon, että puiston suosituimmissa kohteissa pääsee tuskin liikkumaan kaikelta jonottamiselta. Mikään Nuuksio tämä puisto tarkasti merkittyine kohteineen, turistibussikuljetuksineen kohteelta toiselle ja laudoitettuine kävelyreitteineen ei ollut, mutta vaikka Kiinan kansallispuistojen tarkasti säädelty tunnelma ei meitä kiehdokaan, oli Jiuzhaigou kauneudessaan niin mieleenpainuva, että annamme anteeksi kaiken turistikrääsän tuputuksen, tarkat kävelyohjeet bussipysäkiltä toiselle ja sadat muut turistit jotka kätevästi pysähtyvät jokaiseen mahdolliseen kohtaan ottamaan kuvia itsestään ja toisistaan. Upeat peilimäiset järvet, vesiputoukset ja sinisen turkooseina hohkaavat uskomattoman puhtaat lammet tekivät paikasta satumaisen.

Ja tämän postaamme nyt sieltä etelän lämmöstä, Hong Kongista. ;)

Tehokkaat siivoojat pitivät reitit puhtaina syksyn lehdistä ja neulasista...