tiistai 13. marraskuuta 2012

Plan-kummilapsitapaaminen Kiinassa

[Postaus ei sisalla kuvia, paikkatietoja ym., koska Planin toiveesta mitaan kummilapsen henkilollisyyteen viittaavaa ei saa julkaista.]

Meillä on ollut noin vuoden tai parin verran kiinalainen kummilapsi Plan-organisaation kautta. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että annamme 27 euroa kuukaudessa Planille ja raha on merkitty kummilapsemme elinympäristön parantamiseen, eli kylän ja koulun ym. kehittämiseen. Plan kannustaa myös muodostamaan henkilökohtaista suhdetta kummilapseen ja olemmekin ensimmäisen kahden kummivuotemme aikana onnistuneet kirjoittamaan yhden kirjeen kummilapsellemme Kiinaan Planin antamien ohjeiden mukaan. Kiinasta olemme saaneet postia kaksi kertaa. Ei siis mitään kovin aktiivista - jopa nolon epäaktiivista toimintaa. Päätimme kuitenkin yrittää järjestää tapaamisen kummilapsemme kanssa, kun kerta Kiinassa olimme ja Plan tarjoaa tapaamiseen mahdollisuuden.

Tapaamisen järjestäminen kesti reilun kuukauden ja sujui suhteellisen yksinkertaisesti. Ilmoitimme vain Suomen yhteyshenkilöllemme, että toivomme tapaamista tiettynä päivänä ja Plan järjesti kaiken muun hotellivarauksia myöten. Kummilapsemme asuinkaupungissa meitä oli Planin työntekijä vastassa. Saimme lyhyen alustuksen Planin työstä kyseisellä alueella ja opimme, että Plan mm. kouluttaa opettajia, valistaa vanhempia ja lapsia lasten oikeuksista ja esim. oikeanlaisesta hygieniasta ja toisaalta rahoittaa ja organisoi rakennusprojekteja. Esimerkiksi ala-asteen vessatilat olivat Planin rakennuttamia ja koulun makuuhuoneiden sänkyvaatteet Planin rahoittamia.

Tapaamispäivän aamuna meitä jännitti. Emme tienneet kovin hyvin mitä odottaa. Planin meille antaman aikataulun mukaan meidän piti suunnata lapsen kotikylään ja jutella pari tuntia tulkin avulla perheen kanssa. Ja tietenkin 10-vuotiaan lapsen kanssa. Planin yksi tavoite on, että kummilapsi pystyisi muodostamaan henkilökohtaisen suhteen avustaviin "kummivanhempiin" ja sitä kautta saamaan enemmän luotettavia aikuiskontakteja, mahdollisesti myös jonkinlaista inspiraatiota ja motivaatiota opiskeluun ja elämään. Olimme ostaneet kummilapselle lahjaksi jalkapallon ja koulutarvikkeita. Ehkä siitä se suhde muodostuisi.

Lähdimme siis laukut täynnä lahjoja ja Planin jeeppi täynnä Planin työntekijöitä kohti kylää ja ensimmäinen pysähdyskohde oli kummilapsemme koulu. 500 lapsen ja 30 opettajan koulun rehtori otti meidät vastaan henkilökohtaisesti ja yhtäkkiä tajusimme olevamme merkittäviä vieraita ja lahjoittajia. Se yllätti, sillä 27 euroa kuukaudessa ei ole meille kovin suuri summa. Rehtori esitteli meille kouluaan ja ennen kaikkea Planin aikaansaamia parannuksia. Välitunnin alkaessa parisataa kymmenvuotiasta ryntäsi ulos luokistaan ja ihmettelemään meitä. Planin työntekijät juoksuttivat pelokkaan näköisen kummilapsemme eteemme muiden lasten huutaessa ympärillä. Yritimme olla mahdollisimman kiltin ja ystävällisen näköisiä, mikä ei tuntunut vähentävän kummilapsemme kauhua yhtään. Poika kakisteli muutaman englannin kielisen fraasin, jotka joku oli tankannut hänen päähänsä meitä varten. Yritimme hymyillä ja Hannu yritti helpottaa pojan oloa puhumalla muutaman fraasin kiinaa. Onneksi pelottavin kohtaaminen oli pian ohi, kun muut lapset hoputettiin takaisin luokkiinsa tuijottamasta ja koulun esittely jatkui. Kummilapsen käskettiin näyttämään meille, miten hän osaa kirjoittaa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja sen jälkeen meille esiteltiin kummilapsemme kotiluokka, jonka oppilaat lauloivat meille ja esittivät meille kysymyksiä englanniksi kykyjensä mukaan. Lapsille meidän läsnäolomme tuntui todella tärkeältä.

Sieni lahoavassa puussa
Kummilapsen koti oli odotetusti hyvin yksinkertainen ja oli hauskaa, että perheen isä esitteli meille niin kasvimaan porkkanoita ja turnipseja kuin tekojärven kalastusoperaatioitakin. Shiitakesieniviljelmät olivat mielenkiintoisia, sillä sieniä viljellään puita lahottamalla. Myös kuorimaton riisi hämmensi meitä länsimaalaisia niin että Planin työntekijät joutuivat demonstroimaan jyvän kuorimalla, että kyseessä on riisi. Meille jäi kyllä edelleen epäselväksi miten riisin jyviä kuoritaan tehokkaasti. Perhe oli meille uskomattoman kiitollinen, mikä tuntui oudolta, vaikka totta kai siihen olisi pitänyt varautua. Perheen äiti kokkasi meille aterian, jonka nautimme yhdessä perheen ja Planin työntekijöiden kanssa pienessä ja karussa huoneessa pienen pöydän ympärillä. Ruoka oli uskomattoman hyvää, mutta se ei ollut aterian ainoa yllätys. Meiltä kysyttiin, haluammeko juoda alkoholia ja kohteliaina vastasimme toki myöntävästi, jolloin pöytään otettiin pienen pienet pikarit ja niihin kaadettiin hienosta pullosta erittäin pahaa ehkä noin 30 % alkoholijuomaa. Kiitimme onneamme erittäin pienistä laseista, kun emme tienneet tulevasta. Maljoja oli nimittäin tarkoitus juoda aikamoista tahtia. Ensin isäntä kohotti maljan kolme kertaa Pohjanmaan kautta, minkä jälkeen hän kaatoi meille molemmille yksitellen vielä kahdet shotit ja kaikki läsnäolijat tuijottivat meitä odottavasti niin kauan, että olimme juoneet pienet lasimme kaksi kertaa tyhjiksi. Pienen tauon jälkeen isäntä rohkaisi kummilastamme kaatamaan meille lisää viinaa, taas siten että ensin Hannun lasi täytettiin ja kaikki tuijottivat, että Hannu juo lasinsa tyhjäksi, jolloin lasi täytettiin uudelleen ja kaikki tuijottivat taas, kunnes vaikean oloinen Hannu sai juomansa kumottua uudelleen. Lasi vielä kerran täyteen ja sama kohtelu Ainolle. Tilanne oli lähes seremoniallinen ja meidän kannaltamme hämmentävä. Kun shotit alkoivat tehdä Ainolla tiukkaa Planin työntekijät ohjeistivat juomaan vain vähän, kuitenkin niin että lisää voi kataa. Viimeisen kaatokierroksen kaatoi perheen äiti. Hannu joi kaiken seremoniallisesti ja ylpeästi kaadetun pahan viinan kiltisti ja tuli aikamoiseen hiprakkaan, jonka onnistuimme kuitenkin isäntäperheeltä salaamaan. Olipahan aikamoinen yllätys kuitenkin.

Lähtiessämme perhe antoi meille lahjaksi ison säkin itse kuivaamiaan sieniä ja puoli kiloa paikallista hyvää vihreää teetä. Lähdimme iloisin mielin ja päivästä jäi monia hienoja muistoja. Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin onnistunut. Yllätyimme kylän järjestäytyneisyydestä ja suhteellisen hyvästä voinnista, koska olimme odottaneet Planin kohteen olevan surkeampi paikka. Mutta ehkäpä kylässä näkyi Planin kymmenen vuoden työ ja syksyllä satokauden aikaan kylässä eletään varmasti vuoden runsaimpia aikoja. Nyt pitäisi enää selvittää miten saamme lähetettyä suunnattoman läjän lahjasieniä Suomeen. :P

Ruoka oli taivaallisen hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti