lauantai 11. elokuuta 2012

Tookyoo kooringu

Taas on aika päivitellä kuulumisia Tokiosta ja todeta, että kiirettä on pitänyt ja paljon on ehtinyt tapahtua. :)

Olemme nyt paiskineet töitä viitisen viikkoa ja alkava viikon loma tuntuu enemmän kuin ansaitulta. Noh, todellisuudessa töihin on päässyt juuri ja juuri kiinni, mutta yliopistot suljetaan ensi viikon ajaksi ja lähes kaikilla on lomaa, joten mikseipä meilläkin. Huomenna lähdetään junailemaan kohti Japanin eteläisiä osia ja matkakohteina ovat muutamat pienet kaupungit Kyuushun saarella ja Hiroshima. Japan Rail Passien onnellisina omistajina saamme ajella Shinkanseneilla niin paljon kuin viikon aikana ehtii. Reissukuulumisia luvassa viikon päästä!

Tokiossa arkipäivät kuluvat töissä ja viikonloppuina olemme ehtineet tutustua vähän lähiympäristön luontokohteisiin. Tokiosta pääsee tunnin tai parin paikallisjunamatkoilla kätevästi upeisiin kansallispuistoihin, joissa luonto on raikasta ja mahtavaa ja vaellusreitit on merkattu karttoihin ja maastoon japanilaisella tarkkuudella ja tarmokkuudella. Viime viikon sunnuntaina teimme päivämatkan läheiseen Okutaman kylään, jossa oli sekä kalkkikiviluolia että upeita vaellusreittejä. Muutaman tunnin hikisen vaelluksen jälkeen rentoutuminen onsenissa eli kuumassa lähteessa oli oikein tervetullut ratkaisu.

Nautimme luonnosta suunnattomasti. Japanin vihreys ja luonnon runsaus on huumaava kokemus Suomen luontoon tottuneelle. Puut ja pensaat muistuttavat etäisesti suomalaisia sukulaisiaan, mutta kaikki on suurempaa, runsaampaa ja äänekkäämpää. Suomalainen luonto tuntuu hiljaiselta ja hillityltä. Täällä vihreän sävyjäkin tuntuu olevan moninkertainen määrä. Vaeltaminen on tehty helpoksi ja vaikuttaa olevan tokiolaisten suosiossa. Bussi juna-asemalta kuljettaa vaellusreitin alkuun ja karttaan on merkitty arvioidut vaellusajat kullekin reitille. Junat ja bussit olivat täynnä tokiolaisia uudenkarheissa vaellusvarusteissaan (Tokyo mountain girls). Meille päivämatkat luontoon ovat ihana poispääsy Tokion hulinasta.
Kalkkikiviluolan katto oli täynnä kolikoita.

Kimonoihin kuuluvat hassut puukengät. Varmaan mukavat tanssiessa..
Japanilaisen kulttuurin omaperäisyys on kiehtovaa. Vaikkapa pukeutuminen: olimme kyllä tietoisia stereotyyppisestä japanilaisesta pukeutumisesta, mutta silti polvisukkien ja otsatukkien määrä yllätti. Tokiolaiset ovat hyvin muodikkaita ja muoti paikoittain hyvin järjetöntä. Myös perinteinen japanilainen kulttuuri tulee Tokiossa iholle, sillä kesä on täynnä erilaisia festivaaleja, joihin ihmiset tyypillisesti pukeutuvat kansallisasuihin eli kimonoihin (tai tarkemmin sanottuna kesäkimonoihin eli yukatoihin). Jokaiselta tytöltä löytyy vaatekaapista ainakin yksi kimono tai yukata. Japanissa kimonoa voi käyttää myös mies, tosin miesten kimonot ovat hieman vaatimattomampia kuin naisten.

Kulttuurissa on myös erityispiirteitä, jotka eivät lakkaa huvittamasta. Esimerkiksi lukioikäisten tyttöjen suosiossa oleva "länsimaalaisten näköisten kuvien" ottaminen. Tavallaan on aika karua, että tytöt haluavat ottaa valokuvia, joissa silmät näyttävät suuremmilta ja pyöreämmiltä ja iho vaaleammalta. Karua on myös se, että nämä nuorten tyttöjen suosiossa olevat valokuvauskeskukset ovat kiellettyjä miehiltä ilman naisseuraa. Kun kulttuuritekona erään baari-illan jälkeen kävimme testaamassa yhden näistä valokuvauskeskuksista, meillä oli kyllä ihan uskomattoman hauskaa (no words necessary). Loputonta riemua saa myös japaninkielessä runsaasti esiintyvistä lainasanoista: eilen kävimme katsomassa elokuvan "Daaku Naito Raizingu", japanilaisten suosiossa on tunnettu hampurilaisketju "Makku Donaru" ja kaupasta tulee ostettua aamusella "dooburu esupuresso". Japanin kielessähän on siis tietty määrä tavuja, joiden avulla kaikki sanat on ilmaistava. Hupia aiheuttavat erityisesti l-kirjaimen korvautuminen r:llä ja v-kirjaimen korvautuminen b:llä. Myöskään yksittäisiä konsonatteja ei tyypillisesti esiiinny. Postauksen otsikko on oma vapaa japaninnoksemme. :P
Valokuvia japanilaisittain: Ensin viisi minuuttia poseerausta valokuvausautomaatille popin pauhatessa, sitten kymmenen minuuttia kuvien "muokkausta" eli piirtelyä ja kirjoittelua kuvan päälle, hiusten väritystä ja ihon värisävyn valitsemista ym. ja olkaa hyvät, kädessänne pala aidointa Japania, hinta neljä euroa.

Näkymiä kodin ikkunasta

Kodin vieressä pienellä ostoskadulla on iltaisin paljon kauniisti valaistuja ravintoloita

Festivaalitunnelmaa















2 kommenttia:

  1. Tuo teidän kommentti Japanin luonnosta tuli moneen kertaan mieleen Islannissa, jossa kaikki oli puolestaan pienempää. Puolukatkin oli ihan littania ja maistui puulta.
    Mutta asiasta toiseen, nuo teidän valokuvat on ihania! Ja valokuva-automaatti herätti hilpeyttä :-)

    - Laura

    VastaaPoista
  2. Hauska, että vaikka Islanti ja Japani ovat molemmat tämmöisiä vulkaanisia saaria, niin silti niin erilaisia. :) Täällä on rehevää ja isoa, mutta välillä kyllä toivoo että kaikki heinäsirkat ja laulukaskaat ja muut ääntä pitävät ötökät voisi palauttaa takaisin suomalaisiksi serkuikseen, että voisi edes hetken kulkea luonnossa ilman sitä sadan desibelin mekkalaa :P

    VastaaPoista