Kuvia ja tarinoita - osa 2

Kuntosalilla

Olen tykästynyt paikalliseen kuntosaliini ja italiaiseen kuntosalikulttuuriin. Salille on kiva mennä, kun niin työntekijät kuin muutkin liikkujan moikkailevat. Ihmiset tuntevat toisensa nimeltä ja niin salilla kuin jumppatunneillakin rupatellaan iloisesti. Myös aerobic-ohjaaja tuntee suurimman osan tunnilla kävijöistä nimeltä ja jos jonkun polvet eivät nouse tarpeeksi korkealle, ohjaaja on pian kannustamassa.Myös minulle jutellaan paljon, vaikka en italiaa juuri puhukaan. Jumppatuntien tädit ovat käyttäneet koko englanninkielen sanavarastonsa moneen kertaan kysellessään minulta kuulumisia. Salilla juttelen perjantaisin aina miehen kanssa, joka valittelee, että Italiassa ei pääse harjoittelemaan tarpeeksi englantia. Hauskaa!

Olen pannut merkille, että olen selkeästi paksummassa kunnossa kuin muut salilla ja aerobicissa kävijät. Ylipainoisia liikkujia ei ole tullut juurikaan vastaan. Italialaiset toden totta ovat WHO:n tilastojen mukaan kansana Euroopan hoikimmasta päästä, mutta ilmiö, jossa vain jo valmiiksi urheilulliset ihmiset uskaltautuvat salille, on harmillinen. Täällä tuntee kyllä helposti itsensä kohtuu isoksi.

Yliopiston ruokalassa

Kevät tulee! Maaliskuun alussa kevätkukat jo kukkii :)

Kuntoiluteemasta voisi siirtyä sulavasti ruokailuteemaan (molemmat ovat lähellä sydäntä, joten näihin tulee kiinnitettyä paljon huomiota). Kuten sanottua, italialaiset ovat Euroopan hoikimmasta päästä. Kun yliopiston ruokalassa olen seuraillut, mitä ihmiset täällä syövät, Suomen ravitsemus- ja ruokavaliotietoisuus tuntuu kaukaiselta. Italiassa lounaallakin tarjotaan tyypillisesti kaksi eri ruokalajia. Ensimmäinen ruokalaji on joko pasta tai risotto ja toinen ruokalaji on yleensä jokin lihan-, kanan- tai kalanpala lisäkkeenään joko perunaa tai kasviksia. Halutessaan kahden ruokalajin setin voi korvata pizzalla. Molempia ruokalajeja ei tietenkään ole pakko ottaa, joskin annoskoot on suunniteltu niin, että kaksi ruokalajia lounaalla ei ihmistä täysin tukkoon saa. Kohtuu helposti tuosta saa siis koottua erilaisia vaihtoehtoja. Usein tulee syötyä joko pääruoka+kasvis tai pasta+kasvis -kombo. Se mitä italialaiset itse syövät, saa hymyn huulille. Useasti tarjottimilla näkee esimerkiksi juusoinen pasta+ranskalaiset -yhdistelmiä kruunattuna jälkkärivanukkaalla. Suomalainen ravitsemusympyrä räjähtäisi valkoisten hiilihydraattien ylivallan alla. Ja kaikesta huolimatta tämä on edelleen Euroopan hoikimpia kansoja. Ei se laatu vaan se määrä.

Autoilu, kävely ja joukkoliikenne

Lunta Sienassa. Olin ainut töissä.

Esimerkkikeskustelu:

"Asun parin kilsan päässä yliopistolta."
"Aa, sä varmaan kuljet autolla töihin."
"Ei, ei mulla oo täällä autoa."
"Oikeesti?"
"Oikeastaan mulla ei ole ajokorttiakaan."
"Oikeesti?!?! Ei ajokorttia?!? Mut niin, oot sit pärjännyt busseilla, vaikka ne kulkee ihan miten sattuu? Mä en kyllä kulje busseilla juuri koskaan."
"Juu, busseilla pärjää ihan hyvin ja pääsenhän mä töihin kävellenkin."
"Kävellen?!?!"

Näitä keskusteluja olen käynyt useamman. Ihmiset pitävät minua hulluna kun kävelen töihin enkä aja autoa. Sienassa auto tuntuu olevan monille elinehto. Toki Sienan hullut korkeuserot saavat töihin tarpomisen tuntumaan välillä treeniltä, joten ehkäpä sienalaisia ei pidä tuomita liian raskaasti. Monet myös asuvat Sienan ulkopuolella, maaseudun pikkukylissä. Kaiken kaikkiaan paikallisten suhtautuminen kävelijöihin ja suuriin mäkiin on hellyttävää: Kaksi kertaa, kun olen ollut kävelemässä töihin, satunnainen auto on pysähtynyt ja kysynyt, aionko kävellä edessä olevan suuren mäen ylös. Molemmilla kerroilla sain kyydin töihin asti.

Maisemaa