Venäjä on todella suuri maa. Sitä ei oikein edes voi ymmärtää, ennen kuin on matkustanut neljä yötä ja 5000 kilometriä ja tuntuu siltä, kuin olisi jo nähnyt koko Siperian - ja olet maan puolivälissä.
Kaupungit
Olemme nähneet viisi suurkaupunkia (0,6-1,5 miljoonaa asukasta). Helsinki tuntuu kuitenkin Siperian kaupunkeja suuremmalta, koska kaupunkien keskustat ovat yleensä pienehköjä väkilukuun verrattuna. Kaupungista toiseen siirtyminen on omituista kaupunkien samankaltaisuuden takia. Katsomme matkaoppaamme karttaa ja löydämme ensimmäisenä joen. Jaroslavissa joki oli valtava ja Jekaterinburgissa pieni ja Omskissa jokia oli jopa kaksi, mutta joenranta on yleensä kaupungille tärkeä ja keskeisellä paikalla. Rannassa on jokisatama, jonka liikenne on yleensä vähäistä.
Keskustassa kulkee aina vähintään Leninin katu tai Karl Marxin katu (useimmiten molemmat), ja muita Neuvostoliiton aikaisten merkkihenkilöiden mukaan nimettyjä katuja. Usein myös proletaarien, kommunismin tai voiton mukaan nimetty katu. Keskeisellä paikalla pönöttää Leninin patsas, joka näyttää aina hyvin samanlaiselta. Irkutskissa patsaan käsi oli noussut tervehtimään kansaa. Ikuinen tuli löytyy usein toisen maailmansodan muistomerkin luota ja muistomerkki itsessään on yleensä suuri.
Ihmiset
Useimmiten ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita meistä. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Neuvostoaikoina monet Siperian kaupungeista ovat olleet ulkomaalaisilta suljettuja. Kaikki tietävät Suomen, mutta itään kuljettaessa Suomi käy kaukaisemmaksi. Yksi vanhempien ihmisten oletus suomalaisista on venäjän kielen taito - onhan Suomi ollut Venäjän vallan alla, joskin siitä on nyt jo noin 100 vuotta. Omituisin kohtaamamme Suomiuskomus naurattaa: monet ihmiset ovat siinä uskossa, ettei Suomessa saa juoda alkoholia. Aluksi käsitimme, että uskomus johtuisi suomalaisturistien alkoholinkäytöstä Pietarissa. Koska käsitys on vallalla kaukaisessakin Siperiassa, kehitimme teorian Suomea mustamaalanneesta neuvostopropagandansa: "Suomi on paska maa, siellä ei saa edes vodkaa". Tuskin saamme koskaan tietää, mistä uskomus on peräisin.
Ihmiset ovat olleet innoissaan siitä, että venäjän kielen taitomme mahdollistaa jonkin asteisen tutustumisen ja ei-kovin-abstraktien ajatusten vaihdon. Tavalliset venäläiset tädit ja sedät tuskin saavat usein mahdollisuuksia jutella länsimaalaisten kanssa. Harmi, että venäjäntaitomme ei varsinaisesti riitä keskusteluun, vaikka peruskysymyksistä selviämmekin. Venäläisten innokkuus ulkomaalaisten tapaamiseen näkyy myös couchsurffaamisen suosiossa. Varsinkin vähemmän turistoituneissa kaupungeissa innokkaita majoittajia on ollut todella runsaasti. Isännät, joiden luona olemme yöpyneet, ovat olleet hyvin innokkaita juttelemaan ja esittelemään kaupunkiaan.
Venäjällä matkustamisesta
Tässä osiossa on lähinnä tiukkaa faktaa matkanteosta Venäjällä. Kaikkiaan kulutimme Venäjällä aikaa nelisen viikkoa ja matkustimme kaikki matkat junalla yhtä lyhyttä bussimatkaa lukuun ottamatta. Alun perin olimme suunnitelleet käyttävämme Venäjällä rahaa n. 30€/hlö/päivä + matkat. Matkoihin Moskovasta Vladivostokiin olemme budjetoineet 1000€ (molempien matkoihin), ja toistaiseksi olemme ihan näppärästi budjetissa (Ulan Batoriin mennessä olemme käyttäneet matkoihin 620€ ja olemme matkustaneet 6300 km Moskovasta. Ulan Batorin juna oli hyvin kallis (n. 100€/hlö Irkutskista), halvemmalla olisi päässyt, jos olisi ottanut bussin Ulan Udesta Ulan Batoriin. Rahaa olisi myös säästänyt, jos olisi pysähdellyt vähemmän).
Olemme myös pysyneet tasan tarkkaan 30€/hlö/päivä budjetissa. Budjetti osoittautui Venäjän hintatasoon nähden niukaksi, mutta riittäväksi. Söimme lähinnä halvoissa ravintoloissa tai ruokaloissa (stalovajat) ja laitoimme ruokaa hostellien keittiöissä aina kun se oli mahdollista. Halvassa ravintolassa/ruokalassa kahden hengen ateria kustansi useimmiten n. 300-500R (8-13€) ja keskihintaisissa paikoissa kahden hengen ruuat maksoivat n. 1000R (26€).
Neljän viikon aikana yövyimme hostelleissa/hotelleissa/homestayssa yhteensä 20 yötä (loput junassa/surffattiin) ja keskimäärin yöpaikan hinta oli noin 14€/hlö/yö. Suurimmissa kaupungeissa oli mukavia ja hyvin varusteltuja hostelleja (dormi 12-16€/hlö/yö), mutta esimerkiksi Omskissa yövyimme hotellissa, josta huoneen jaetulla suihkulla sai vain parilla kympillä. Usein omasta rauhasta sai kyllä maksaa selvästi enemmän. Hostelleissa tuntui olevan paras hinta-laatusuhde. Kaikki kolme hostellia, joissa yövyimme, olivat puhtaita, uusia ja hyvin hoidettuja. Henkilökunta oli aina äärimmäisen avuliasta ja ystävällistä. Hotellit sen sijaan olivat rumia ja vanhoja neuvostoaikaisia betonihirviöitä, jotka haisivat milloin millekin. Esimerkiksi Kungurista lähtiessämme kaikkiin vaatteisiimme ja tavaroihimme oli tarttunut aikamoinen öljyn/bensan haju...
Surffasimme lopulta vain 4 yötä, ja olemme siihen hyvin tyytyväisiä. Toki surffatessa säästää rahaa, mutta sekin on hieman suhteellista. Surffatessa tulee vietettyä paljon aikaa isäntien kanssa ja elettyä hetki samanlaista elämää isäntien kanssa. Esimerkiksi Jekaterinburgissa meillä oli huippuhauskaa, kun Teena ja Gleb esittelivät meille lempiravintoloitaan ja baarejaan, mutta lopulta laskimme, että heidän elintasollaan meillä kului tasan yhtä paljon rahaa kuin muinakin päivinä, vaikka majoitus olikin ilmainen. Se ei tietenkään vähennä kokemuksen arvoa: Teenan ja Glebin kanssa olemme viettäneet yhdet matkamme hauskimmista ja mielenkiintoisimmista päivistä. :) Toisaalta esimerkiksi Omskissa yövyimme pihiksi itseään kuvailevan tutkijan luona ja kokkailimme illalla pastaa hänen kotonaan, joten päivän kulut jäivät selkeästi alle päiväbudjetin. Kaiken kaikkiaan kaikki surffaukset ovat olleet mahtavia kokemuksia ja syventäneet kaupunkeihin ja niiden ihmisiin tutustumista hurjasti. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, ettemme ole pyrkineet säästämään rahaa surffaamalla, koska hostellissa yöpyminen on monella tapaa helpompaa ja rentouttavampaa.
Kaiken kaikkiaan matkustaminen Moskovasta Ulan Batoriin yhden kuukauden aikana on maksanut kahdelta hengeltä 2400€. Seuraavat kolme viikkoa on tarkoitus pysyä Mongoliassa ja Pohjoi-Kiinassa, joiden hintataso on noin puolet Venäjän hinnoista. Tosin Harbin kuulemma on aika kallis kaupunki kiinalaiseksi. Mongoliassa kuitenkin käytämme rahaa kierrokseen, jolla näemme hieman maaseutua ja liikkumiseen saattaa mennä vähän aiottua enemmän rahaa, sillä Mongoliasta Pohjois-Kiinaan ei pääse välttämättä muuten kuin lentämällä. Seitsämän viikon matkalla Vladivostokiin budjetti pysynee siis edelleen arvioidussa.
Seuraavassa kirjoituksessa pääsette tutustumaan Mongoliaan, kun me moikataan mongolialaiset ja etenkin ne mongolinaiset! Hauskaa juhannusta!! :)
Kaupungit
 |
| Irkutskin Lenin |
Olemme nähneet viisi suurkaupunkia (0,6-1,5 miljoonaa asukasta). Helsinki tuntuu kuitenkin Siperian kaupunkeja suuremmalta, koska kaupunkien keskustat ovat yleensä pienehköjä väkilukuun verrattuna. Kaupungista toiseen siirtyminen on omituista kaupunkien samankaltaisuuden takia. Katsomme matkaoppaamme karttaa ja löydämme ensimmäisenä joen. Jaroslavissa joki oli valtava ja Jekaterinburgissa pieni ja Omskissa jokia oli jopa kaksi, mutta joenranta on yleensä kaupungille tärkeä ja keskeisellä paikalla. Rannassa on jokisatama, jonka liikenne on yleensä vähäistä.
Keskustassa kulkee aina vähintään Leninin katu tai Karl Marxin katu (useimmiten molemmat), ja muita Neuvostoliiton aikaisten merkkihenkilöiden mukaan nimettyjä katuja. Usein myös proletaarien, kommunismin tai voiton mukaan nimetty katu. Keskeisellä paikalla pönöttää Leninin patsas, joka näyttää aina hyvin samanlaiselta. Irkutskissa patsaan käsi oli noussut tervehtimään kansaa. Ikuinen tuli löytyy usein toisen maailmansodan muistomerkin luota ja muistomerkki itsessään on yleensä suuri.
Ihmiset
Useimmiten ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita meistä. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Neuvostoaikoina monet Siperian kaupungeista ovat olleet ulkomaalaisilta suljettuja. Kaikki tietävät Suomen, mutta itään kuljettaessa Suomi käy kaukaisemmaksi. Yksi vanhempien ihmisten oletus suomalaisista on venäjän kielen taito - onhan Suomi ollut Venäjän vallan alla, joskin siitä on nyt jo noin 100 vuotta. Omituisin kohtaamamme Suomiuskomus naurattaa: monet ihmiset ovat siinä uskossa, ettei Suomessa saa juoda alkoholia. Aluksi käsitimme, että uskomus johtuisi suomalaisturistien alkoholinkäytöstä Pietarissa. Koska käsitys on vallalla kaukaisessakin Siperiassa, kehitimme teorian Suomea mustamaalanneesta neuvostopropagandansa: "Suomi on paska maa, siellä ei saa edes vodkaa". Tuskin saamme koskaan tietää, mistä uskomus on peräisin.
Ihmiset ovat olleet innoissaan siitä, että venäjän kielen taitomme mahdollistaa jonkin asteisen tutustumisen ja ei-kovin-abstraktien ajatusten vaihdon. Tavalliset venäläiset tädit ja sedät tuskin saavat usein mahdollisuuksia jutella länsimaalaisten kanssa. Harmi, että venäjäntaitomme ei varsinaisesti riitä keskusteluun, vaikka peruskysymyksistä selviämmekin. Venäläisten innokkuus ulkomaalaisten tapaamiseen näkyy myös couchsurffaamisen suosiossa. Varsinkin vähemmän turistoituneissa kaupungeissa innokkaita majoittajia on ollut todella runsaasti. Isännät, joiden luona olemme yöpyneet, ovat olleet hyvin innokkaita juttelemaan ja esittelemään kaupunkiaan.
 |
| Näimme paljon aidon kokoisia patsaita soittamassa kitaraa, istumassa puiston penkeillä tai seisoskelemassa kadun kulmissa. Hauskin oli kuitenkin tämä viemärityöläiselle omistettu hyväntuulinen patsas. |
Venäjällä matkustamisesta
 |
| Pikkukirkko :) |
Olemme myös pysyneet tasan tarkkaan 30€/hlö/päivä budjetissa. Budjetti osoittautui Venäjän hintatasoon nähden niukaksi, mutta riittäväksi. Söimme lähinnä halvoissa ravintoloissa tai ruokaloissa (stalovajat) ja laitoimme ruokaa hostellien keittiöissä aina kun se oli mahdollista. Halvassa ravintolassa/ruokalassa kahden hengen ateria kustansi useimmiten n. 300-500R (8-13€) ja keskihintaisissa paikoissa kahden hengen ruuat maksoivat n. 1000R (26€).
Neljän viikon aikana yövyimme hostelleissa/hotelleissa/homestayssa yhteensä 20 yötä (loput junassa/surffattiin) ja keskimäärin yöpaikan hinta oli noin 14€/hlö/yö. Suurimmissa kaupungeissa oli mukavia ja hyvin varusteltuja hostelleja (dormi 12-16€/hlö/yö), mutta esimerkiksi Omskissa yövyimme hotellissa, josta huoneen jaetulla suihkulla sai vain parilla kympillä. Usein omasta rauhasta sai kyllä maksaa selvästi enemmän. Hostelleissa tuntui olevan paras hinta-laatusuhde. Kaikki kolme hostellia, joissa yövyimme, olivat puhtaita, uusia ja hyvin hoidettuja. Henkilökunta oli aina äärimmäisen avuliasta ja ystävällistä. Hotellit sen sijaan olivat rumia ja vanhoja neuvostoaikaisia betonihirviöitä, jotka haisivat milloin millekin. Esimerkiksi Kungurista lähtiessämme kaikkiin vaatteisiimme ja tavaroihimme oli tarttunut aikamoinen öljyn/bensan haju...
 |
| Couchsurffausta: Hannu ja Omskin isäntämme Vasiliy tutustuvat |
Kaiken kaikkiaan matkustaminen Moskovasta Ulan Batoriin yhden kuukauden aikana on maksanut kahdelta hengeltä 2400€. Seuraavat kolme viikkoa on tarkoitus pysyä Mongoliassa ja Pohjoi-Kiinassa, joiden hintataso on noin puolet Venäjän hinnoista. Tosin Harbin kuulemma on aika kallis kaupunki kiinalaiseksi. Mongoliassa kuitenkin käytämme rahaa kierrokseen, jolla näemme hieman maaseutua ja liikkumiseen saattaa mennä vähän aiottua enemmän rahaa, sillä Mongoliasta Pohjois-Kiinaan ei pääse välttämättä muuten kuin lentämällä. Seitsämän viikon matkalla Vladivostokiin budjetti pysynee siis edelleen arvioidussa.
 |
| Venäjällä monessa kaupungissa oli sillan kaiteita tai pylväitä täynnä rakkauden lukkoja. |
Seuraavassa kirjoituksessa pääsette tutustumaan Mongoliaan, kun me moikataan mongolialaiset ja etenkin ne mongolinaiset! Hauskaa juhannusta!! :)
Moikatkaa meidänkin puolesta! Suomi voi normaalisti, ette ole toistaiseksi menettäneet muuta kuin yhden kylmän kesäkuun. Pitäkää blogia, se tyydyttää mun maailmannälkää - vaikkei varsinaisesti vähennä matkakuumeita... Halauksia! M
VastaaPoista