Lisää Venäjän suurkaupunkeja: Omsk ja Krasnojarsk

Viimeisen päivityksen jälkeen olemme edenneet taas pari tuhatta kilometria pysähtyen Omskissa ja Krasnoyarskissa. Blogin kirjoitushetkellä olemme lähdössä Irkutskista Olkhon-saarelle, jonne on noin kuuden tunnin ajomatka. Ostettiin hostelliltamme liput "kätevään ja edulliseen" ovelta-ovelle kulkevaan turistibussiin, joka pienen matkaoppaan lukemisen jälkeen osoittautuikin ylihinnoitelluksi ja alkumatkan perusteella erittäin hitaaksi. Olemmepahan ensi kerralla viisaampia.

Hostellin seinällä oli hauska kuva! :)

Tosiaan Omskissa vietimme 3 yötä ja Krasnoyarskissa 6 yötä. Omsk on reilun miljoonan asukkaan yliopistokaupunki, josta jäi rento, vaikkakin hieman likainen kuva. Aikaamme siellä varjosti myös melkoinen väsymys, ilmeisesti jonkinlaisen matkataudin seurauksena. Lisämaustetta visiittiime tarjosi yhden yön sohvasurffaaminen erään hupaisan matematiikan tutkijan / ohjelmoijan luona.
Krasnoyarskissa olimme 3 yötä hostellissa ja 3 yötä homestayssa. Homestay tarkoittaa siis sitä, että paikalliset vuokraavat ylimääräisiä huoneita talostaan turisteille. Ne ovat melko yleisiä Venäjällä ja samanlaiseen olemme menossa myös Olkhon-saarelle. Krasnoyarsk oli kaikin puolin menestys. Aino pääsi patikoimaan homstay-emäntämme kanssa luonnonpuistoon, jossa oli erikoisia kivimuodostelmia, stolbeja (Hannu jäi kotiin sairastamaan).

Stolbien lisäksi Krasnoyarsk on kuuluisa 40 kilometrin päässä Jenisei-joen yläjuoksulla sijaitsevasta valtavasta padosta, jonka päätimme myös käydä katsastamassa. Perille pääseminen osoittautui kuitenkin hieman hankalaksi. Matkaoppaamme mukaan padolle on mahdollista päästä sekä laivalla, junalla että bussilla. Ensimmäisenä lähdimme kohti satamaa leppoisan jokimatkailun toivossa, mutta paljastui, että laivaliikenne on joko lopetettu tai että laivat aloittavat liikennöinnin vasta myöhemmin kesällä. Seuraavaksi suuntasimme juna-asemalle, jossa saimme tietää, että junia kyllä kulkee joka aamu, mutta takaisin pääsisi kätevästi vasta seuraavana aamuna. Viimeinen oljenkortemme olivat siis bussit. Löydettyämme paikallisen reittioppaan luulimme ymmärtäneemme bussiaikatauluja ja löytäneemme useita hyviä bussiyhteyksiä. Pysäkillä odottaessamme kuitenkin kaikki padolle menevät bussit ajoivat päättäväisesti meidän ohitsemme. Lopulta päädyimme ottamaan taksin padolle ja takaisin, mikä ei lopulta ollut ihan niin kallista, n. 25€. Mutta pato tuli vihdoin nähtyä, ja olihan se hieno.

Krasnojarsk jäi mieleemme hyvin miellyttävänä paikkana. Kaupunki oli eloisa ja paljon tuntui olevan tekeillä. Joen rantaa päällystettiin ja paranneltiin, liikuntapuistoja rakennettiin ja muutenkin kaupunki tuntui olevan siistiytymässä. Kun yleiseen paranevaan ilmapiiriin yhdistää hienon luonnonpuiston (stolbeineen) kaupungin kupeessa, Krasnojarsk muodosti kaiken kaikkiaan oikein mukavan pysähtymispaikan ja melko houkuttelevan matkakohteen.

Yksi monista Lenineistä

Pieni kappeli, yksi Krasnojarskin symboleja

Stolbyt (suoraan käännettynä "pilarit") ovat korkeita kivimuodostelmia...

...ja niiden päälle sai kiivetä katselemaan maisemia.

Auringonlasku junan ikkunassa