tiistai 2. lokakuuta 2012

Ajatuksia Japanista

Me suuntaamme pian Etelä-Koreaan ja Kiinaan, mutta sitä ennen postaamme vielä muutamia yksityiskohtia ja ajatuksia kolmen kuukauden kotimaastamme, Japanista. Siispä asioita Japanista:

(Edit: Tämä teksti kuvastaa paljon sitä, miten Japani on meille näyttäytynyt, heijastuu siihen, millaisissa opiskelijayhteisöissä olemme kesämme viettäneet ja mitä ihmiset ovat meille jutelleet. Joku toinen varmasti näkee maan aivan toisin :))

Kiotossa joukko paikallisia opiskelijoita tarjoutui opastamaan meitä temppelissä
Ruoka

Japanilainen ruoka on hyvin omalaatuista. Siihen vaikuttaa vahvasti maantiede: Japani on erillään naapureistaan ja suurin osa sen pinta-alasta on maanviljelyyn kelpaamatonta vuoristoa, eikä äärimmäisen korkea väestötiheys helpota tilannetta. Täten oikeastaan ainoat kohtuuhintaiset asiat ruokakaupassa ovat riisi, kana, porsaanliha, jotkut harvat kasvikset sekä soijatuotteet, joita muuten sitten riittää: on soijakastiketta, monenlaista tofua, misoa, papuja, pavunituja ja erinäköisiä mausteseoksia. Hedelmät ja vihannekset ja kaikki muukin, joka tuodaan ulkomailta, on ihan häkellyttävän kallista. Houkuttelevimmat tarjoukset sisälsi mm. neljä omenaa seitsemällä eurolla tai yhden viinirypäletertun 20 eurolla. Onneksi halpojakin kasviksia löytyi jonkun verran: mm. pienet kurpitsat, munakoisot, pavunidut, vihreät paprikat, kaalit ja sipulit muodostivatkin riisin, possun ja kanan ohella 95% kotona laitetuista aterioistamme.

Ravintoloissa ruoka on yllättävän halpaa kaupan hintoihin verrattuna: alle kymmenellä eurolla söi monessa paikassa oikein mukavasti, vaikka tietysti hintahaitarin yläpäässä on huomattavasti Suomea kalliimpaa. Ravintolat ovat melko pieniä ja kukin tarjosi pääasiassa yhdentyyppistä ruokaa, esimerkiksi sushia, ramenia (kiinalaisia nuudeleita), yakitoreja (vartaita), udonia ja sobaa (japanilaisia nuudeleita), pihviä tai tempuraa (erilaisia uppopaistettuja asioita). Tokiossa on myös paljon ulkomaalaisia ravintoloita, jotka erityisesti loppua kohden olivat meidän suosiossamme. Tyypillistä japanilaisille ravintoloille oli myös itse kokkaaminen, joka oli yleisintä barbeque-paikoissa, joissa eteensä sai lihat ja grillin. Mieleenpainuvin yksittäinen ruokakokemus oli ehdottomasti uskomattoman suussasulava naudanliha. Kyseinen liha oli jalostettu sisältämään paljon rasvaa lihan joukkoon, siten että raaka liha oli valkoraidallista ja kypsennetty liha soijakastikkeeseen dipattuna aivan täydellisen makuista. Sirloin-lihaksi kutsuttu liha oli myös äärettömän kallista, joten paljoa emme sillä herkutelleet. Myös esim kalatorilta ostettu äärimmäisen tuore sushi oli mieleenpainuvaa, samoin kuin isot raamenkulholliset pienessä raamenravintolassa, jonka omistajan kanssa Hannu testasi kaiken oppimansa japanin. Yleisesti ottaen japanilainen ruoka oli lähes poikkeuksetta hyvää, mutta paljon soijaa sisältävä makumaailma muuttui jossain vaiheessa vähän yksitoikkoiseksi. Parista jutusta emme tosin tykänneet: raa'an kananmunan käyttö, esim lisääminen kylmiin nuudeleihin ja käyttäminen dippikastikkeena, kuten sukiyakissa (hyvä liha dipataan raakaan kananmunaan ennen syömistä) ja japanilaiset pikkelsöidyt vihannekset eli tsukemonot. Pikkelssöityjä vihanneksia tuli lähes kaikkien aterioiden lisäkkeinä ja kyseisiä vihanneksia kuvaa hyvin se, että usein etikan ja soijan maun ja kummallisen narskuvan rakenteen alta oli mahdotonta erottaa, mikä vihannes oli kyseessä.

Siisteys, vessat ja japanilaisten hygieenisyys

Mitä kaikkea voit tehdä vessassa?

Japanilaiset vessat ovat aina siistejä. Myös ilmaisvessat kadulla ja metroasemilla. En muista, että vessat olisivat juuri koskaan edes haisseet pahalle. Perinteinen japanilainen vessa ei ole länsimaalainen istuttava pönttö vaan kyykkyvessa, joita on edelleen paljon Japanissa. Tajusimme jossain vaiheessa, että japanilainen kyykkyvessa ei ole täysin verrattavissa ns. reikä lattiassa tyyppiseen vessaan, joita vaikkapa Venäjältä löytyy paljon. Japanilaisen kyykkyvessan tarkoitus on nimittäin hygieenisyys, koska vessanpönttöön ei tarvitse koskea. Länsimaalaiset vessat yleistyvät kuitenkin huimaa vauhtia ja hygieenisyyden tarpeesta kertoo se, että kaikissa vessoissa on aina desinfiointiaineautomaatti ja ohjeet vessanpöntön desinfiointiin ennen istumista. Usein vessoissa on myös liikesensori, jonka edessä kättä pitämällä saat laskettua pöntön renkaan koskematta itse renkaaseen (tai mihinkään muuhunkaan). Usein vastaavia tunnistimia on myös vessaa huuhdellessa tai roskista avatessa. Japanilaisissa vessoissa on usein myös erilaisia pyllynpesuominaisuuksia ja muita käsittämättömiä nappeja, joista ei ota selvää. Usein vessoista löytyy myös "huuhteluääni" -painike, josta saat kuuluville huuhteluäänen, ettei kukaan kuule vessakäyntisi yksityiskohtia. Huuhteluäänen käyttö on itse asiassa erittäin suosittua esim. Ainon yliopistolla, joten kaipa japanilaiset ovat vain todella häveliäitä vessassakävijöitä. Koko japanilainen kulttuuri on siistiä ja hygieenistä. Tokiossa ei ole juurikaan roskiksia, mutta missään ei näy roskia, koska ihmiset vievät roskat koteihinsa. Jos japanilainen sairastuu, hän laittaa heti hengityssuojaimen, ettei tartuttaisi muita. Peseytyminen on huolellista, kuten voi huomata kylpylöissä tai japanilaisten hotellien yhteisissä pesutiloissa. Metroissa ei juuri syödä tai juoda, jotta vältettäisiin roskaaminen. Ihmiset ovat häkellyttävän siistejä ja häveliäitä. Aino hämmentyi, kun osti tampooneja, ja huomasi että japanilaisen häveliäisyyden mukaisesti ostos käärittiin kassalla ensin paperipussiin ja sitten vielä omaan muovipussiinsa ennen kuin sen saattoi pakata muiden ostosten kanssa samaan pussiin...


Äänet

Vaikka japanilaiset ihmiset stereotypioiden mukaan ovat hiljaisia ja vanha japanilainen kulttuuri harmonista ja kaunista, on jokapäiväinen elämä Tokiossa täynnä mitä eriskummallisimpia ääniä. Esimerkiksi kaduilla silloin tällöin ajelevat autot, josta lakonisella äänellä kuulutetaan jotain. Eivät vaikuta mainoksilta, kulkevat silloin tällöin asuntomme ohi, esim jos yritämme aamulla nukkua pitkään. Tai roska-autot, joiden kaiuttimista kuuluu roska-autoteema. Ja liikennevalot, jotka välillä soittavat kahta teemaa, yhtä iloista ja yhtä surullista, välillä soittavat linnunlaulua ja joskus tyytytvät myös tavallisempiin piipityksiin. Ja linnunlaulua voi kuulla myös metroasemilla. Toisaalta metroasemat soittavat myös metrolinojille ominaisia biisejä, jotka ilmoittavat ovien sulkeutumisesta. Ja niiden jälkeen kuuluu tietenkin myös varoitusääni - musiikki vain ilmoittaa, että ovet aikovat pian sulkeutua. Ja aina välillä ilman täyttää joka kulman takana sijaitsevista pelihalleista raikuva huuto ja meteli. Oma lukunsa ovat kaupat: Kun kauppaan, ihan mihin tahansa kauppaan, astuu sisään, ilmassa raikuvat "astukaa sisään" huudot, jotka helposti säikäyttäisivät asiakkaan vähän huonompana päivänä takaisin ulos. Kaupoissa kauppiaat huutavat jatkuvasti tarjouksia ja esimerkiksi vaatekauppojen edessä myyjät haalivat megafonien kanssa asiakkaita. Jos kauppiaat eivät itse ehti huutamaan, on huuto korvattu mankoilla, jotka on sijoitettu tuotteiden joukkoon, ja joista soitetaan kullekin tuotteelle omaa mainostaan. Ja kaiken kruunaa muutamille kauppaketjuille, kuten Family Martille tai Lawsonille ominaiset äänet: Family Mart -teema soi kaupassa jatkuvasti huomattavalla volyymillä, ja soi päässä vielä kuukausia Japanista lähdön jälkeenkin, Lawson -kaupoissa taas äänimaailmaa hallitsi uskomattoman ärsyttävä jatkuva ovikellon kaltainen piippaus. Kaiken kaikkiaan kolmesta kuukaudesta Tokiossa jäi päähän soimaan yhtä jos toista piipitystä ja musiikkia ja teemaa, jotka yhdistää kaikenlaisiin arkisiin tilanteisiin.

Japanilaisen elämä

Olemme kolmen kuukauden aikana tehneet monia pieniä ja suuria havaintoja tavallisten japanilaisten ihmisten elämästä. Japanissa vallitsevat edelleen tiukat sukupuoliroolit, jotka näkyvät jo lapsilla, sillä tyttöjen koulupuku on poikkeuksetta hame ja poikien housut. Säännelty pukeutuminen jatkuu läpi elämän, sillä yritysmaailmassa naisten työasu on poikkeuksetta jakkupuku hameella ja miesten työasu on puku. Naiset jättäytyvät tyypillisesti työelämästä pois lapsien syntymän aikoihin, ja monet meidän ikäiset tytöt pohtivat, voisiko työnteon ja perhe-elämän yhdistäminen olla mitenkään mahdollista. Kovin mahdollista se ei tällä hetkellä tunnu olevan. Japanilaisen ihmisen elämän voi jakaa erilaisiin vaiheisiin, kuten opiskeluun, työnhakuun, puolison etsintään ja työntekoon. Niin, puolison etsintä on ihan oikeasti vaihe japanilaisen elämässä (ainakin joidenkin japanilaisten, vaikka nämäkin käytännöt varmasti länsimaalaistuvat koko ajan ja yhä useampi löytää puolison "luonnollisesti"). Yliopisto-opiskelijat eivät useinkaan seurustele, ainakaan vakavasti. Kaikki aika menee opiskeluun, kun töitä tehdään kymmenen tuntia päivässä ja kuusi päivää viikossa. Kuulimme, että seurustelukumppanin hankkiminen on usein liian vaivalloista. Jossain vaiheessa japanilaiset kuitenkin päättävät hankkia seurustelukumppanin ja tällaisessa vaiheessa oleviin naisiin viitataa termillä "lihansyöjä". Houkuttelevaa? Ei ihme että japanilaiset naiset pariutuvat vähemmän ja vähemmän ja lapsiluku laskee jatkuvasti. Yliopisto-opintojen loppuvaiheeseen sijoittuu työnhakuvaihe, ns. job hunting season. Osa Ainon ryhmän opiskelijoista opiskeli enään vain puolipäiväisesti ja vietti toisen puolen päivästä puvuissa ja jakkupuvuissa työhaastatteluja kiertäen. Työnhakuvaihe saattaa kestää jopa 1,5 vuotta. Saatuun työpaikkaan sitoudutaan yleensä tiiviisti, tai ainakin miehet sitoutuvat. Naiset jättäytyvät muutaman vuoden työskentelyn jälkeen kotiin - jos haluavat lapsia siis. Naisiin kohdistuvat seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja metroissa on puheiden mukaan yleistä, vaikkei se meille juuri näkynytkään. Metroissa oli tosin ruuhka-aikaan "vain naisille" vaunuja ja elokuvateattereissa kiellettiin soivien puhelinten ja videokuvaamisen lisäksi myös vierustoverin ahdistelu. Niinpä.

Japanin kauneus

Japani on aivan uskomattoman kaunis maa. Luonto on kaunista. Puutarhat ja temppelit ovat kauniita. Ruoka on aina ihanasti aseteltu. Kukka-asetelmat, rakennukset ja ihmiset, kaikki kauniita. Japanilaista on kyky asettaa ihmisen tekemä ja luonnollinen harmonisesti vierekkäin ja kyky luoda pienillä yksityiskohdilla kauniita kokonaisuuksia. Usein japanilainen kauneus on rauhallista ja antaa mielen levätä. Japanilaiset naiset ovat nukkemaisen viehättäviä. Kauneusihanteesiin kuuluvat suuret silmät ja nukkemaiset kasvot punaisine poskineen, ja pukeutumisen kestosuosikkeja ovat polvisukat ja miniminihameet. Japanilaiset naiset pukeutuvat pitsiin ja kaikkeen tyttömäiseen. Ympäri maailmaa nuorta pidetään kauniina, mutta Japanissa sekä kaunis että seksikäs tuntuvat olevan hyvin nuoria, pieniä ja lapsekkaita. Alusvaatemallit näyttävät usein alaikäisiltä ja tyttöbändit, joiden fanit ovat keski-ikäisiä miehiä, koostuvat 12- 21-vuotiaista tytöistä. Japanissa myöskin lapsipornon hallussapito on laillista ja uutisten mukaan yleistyvää, kirjakaupoista saa "junior idol" -kirjoja, joissa lapset ja teini-ikäiset poseeraavat bikineissä/alusvaatteissa (Esim tämä Kinokuniyan sivu ) ja sarjakuvissa lapsiin liittyvät eroottissävytteiset kuvat ovat oma alalajinsa... Kokonaisuutena Japani on aivan uskomattoman kaunis maa, mutta aina välillä silmille lävähtää jotain äärimmäisen häiritsevää.

Kaiken kaikkiaan Japani on ollut meille ihan uskomaton kokemus. Jäämme ihan varmasti kaipaamaan Japania ja haluamme joskus palata maahan uudestaan, mutta ei Japaniin kuitenkaan ehkä asumaan haluaisi pysyvästi muuttaa.


Ikebanaa palatsissa


Tehtiin viuhkat IAESTE-tapahtumassa.

Saketynnyreitä.


Hiekkataidetta Kiotossa.

Kultainen temppeli Kiotossa.







On the road again...
...Just can't wait to get on the road again...

5 kommenttia:

  1. Jotenkin onnistuitte samaan Kinkaku-jistä kuvan, jossa ei näy yhtään muita turisteja? ;)

    VastaaPoista
  2. Ei millään pahalla - vaan ei millään hyvälläkään - mutta vaatii kyllä pokkaa väittää Japania noin musta-valkoiseksi, ikään kuin kaikki mahtuisi täällä tuollaisiin esittämiinne on/off-normeihin. 3 kuukautta on mitätön aika väittää yhtään mitään noin jyrkästi, kun itse 1,5 vuoden asumisen jälkeenkään en koe olevani mikään asiantuntija.

    Yhä useampi nainen kieltäytyy kotiäitiydestä ja suunta on niiltä osin paranemaan päin. Lapsia sitten ei kyllä synny. On myös silkkaa roskaa väittää, että japanilaiset keskittyisivät yliopistossa opiskeluihin - päin vastoin. Yliopisto on 4 vuoden loma, jonka aikana kerkeää hengailla kavereiden kanssa, juosta vastakkaisen sukupuolen perässä ja lusmuilla. Ja kyllä moni seurustelee yliopistoikäisenä ihan vakavissaan. Nuo teidän väitteenne puolisonmetsästyksestä riitteineen heittävät noin neljännesvuosisadalla. Kyllä sitä tehdään edelleen (muodollisesti kuin epämuodollisestikin), mutta sitä pidetään enemmänkin omituisena kuin "luonnollisena" tapana hankkia puoliso.

    Ihan näin niin kuin muutama huomio...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, pahoittelut "asiantuntijana" esiintymisestä. :) Nämä ovat vain meidän ajatuksia, kuten nyt editoin tekstin alkuunkin. :)

      3 kk aikana ei tosiaan ehdi tutustumaan niin moniin ihmisiin, että saisi paljon näkökulmia. Meidän ryhmissämme vain sattui olemaan harvinaisen kova työtahti, eikä ihmiset ajan puutteen takia juurikaan seurustelleet. Mutta mitä nyt kuulin, niin osassa ryhmistä ei tehdä ihan yhtä vaativaa ja pitkää päivää, ja osassa vielä vaativampaa ja pidempää. Ihan positiivinen ajatus (ainakin sinun kannalta), jos sinun yliopistossa on huomattavasti löysempää. Itse en olisi jaksanut tuollaista tahtia painaa. :P

      Puolisonmetsästysajatukset tosiaan perustuivat yhteen pitkälliseen keskusteluun japanilaisen naisen kanssa, havaintoon siitä, että meidän ryhmissä ihmisillä ei ole juuri aikaa seurustella ja siihen, että useimpien japanilaisten nuorten oli vaikea hahmottaa, miten minä ja Hannu voidaan olla naimisissa vaikka vielä opiskellaan. Monet olivat sitä mieltä, että avioitua voi vasta opintojen jälkeen, sopivassa vaiheessa.

      Poista
  3. On totta, että akateemiselle uralle tähtäävät pyrkivät panostamaan hommiinsa toden teolla, mutta kun valta osa porukasta käy yliopiston - ikään kuin muodon vuoksi - on varmaa, että suurin osa vaan lusmuilee aivan naurettavan tappotahtisen peruskoulu+lukioputken jälkeen. Olen toki itsekin mukavuudenhaluinen (=laiska), mutta itseäni löysäily lähinnä rassaa. Vaikka toistaiseksi opintokieleni on englanti, eikä suinkaan japani, on suorastaan surullista huomata, että silloin aikanaan IB-lukion oppitunnit olivat paljon vaativampia kuin käymäni yliopiston englannin pääaineen kurssit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosiaan iso ero esim siihen ryhmään missä minä olin. Mutta niin kuin taisit joskus sanoa, niin koko homma riippuu tosi paljon ryhmästä ja proffasta. Kuvittelin tosiaan, että homma ois yleisemminkin huomattavasti raskaampaa, kun meidän ryhmässä jengi teki kyllä enemmän töitä kuin missään IB-lukiossa ja ainakin selkeesti enemmän, kuin yliopistossa Suomessa. Jotenkin mulle jäi kaiken kaikkiaan semmoinen olo, että ihmiset oli aika huolestuneita siitä, työllistyvätkö tulevaisuudessa vai eivät, ja raatoivat yliopistossa, koska työn saaminen tutkinnon jälkeen ei ole helppoa. Akateemista uraa harkitsi vain tosi harva.

      Poista