Kuinka löysin Rooman

Kävimme Roomassa ensimmäisen kerran kesällä vuosia takaperin. Kokemus ei ollut auvoisa. Elokuinen kaupunki oli kuiva ja kuuma, ja kaikki paikat pursuilivat turisteja. Lisäksi monet ravintolat olivat kiinni kesälomien takia - siis ne ei-turistiravintolat. Kokemuksen kruunasi kamala hostelli, jonka muisteleminen puistattaa edelleen.

Kun nyt tein viikonloppumatkan Roomaan, odotukset olivat siis hiukan matalammalla kuin ensivierailua odottaessa. Toisaalta myös tavoitteet olivat erilaisia: tavata ihmisiä hostellilla, käydä leffassa (Sienassa ei ole leffateattereita, jotka näyttäisivät mitään dubbaamatonta), fiilistellä kaupunkia ja kulttuuripuolelta kuitata Sikstuksen kappeli nähdyksi.

Näkymiä Piazza Garibaldilta

Opastetulla kierroksella.

Off-season Rooma tuntui heti paljon miellyttävämmältä kuin kesäinen Turisti-Rooma, vaikka kaupunki olikin paikoin sateinen ja kylmä. Hostellilla tapasi paljon matkustajia etenkin eteläiseltä pallonpuoliskolta ja leppoisa tunnelma säröili ainoastaan Vatikaanin museoissa ja Sikstuksen kappelissa, jotka olivat aivan tupaten täynnä, kuten ne todennäköisesti ovat vuoden jokaisena päivänä. Heitin muuten hyvän määrän periaatteita romukoppaan kun maksoin maltaita opastetusta kierroksesta museoissa vain päästäkseni sisään jonon ohi. Olin paikalla n. viisi minuuttia museoiden aukeamisajankohdan jälkeen, mutta lippupisteellä oli jo satojen metrien jono. Aikainen aamu -taktiikka on toiminut aina ennen kaikkialla, mutta Vatikaanin turistimassoille oli pakko tunnustaa tappionsa. Eli olkaa hyvät ihmiset minua viisaampia ja ostakaa liput etukäteen netistä! (nimim. ei siellä aamulla kuitenkaan ole jonoa - en halua maksaa neljää euroa ylimääräistä nettikaupassa...) Onni onnettomuudessa oli, että sain todennäköisesti paljon enemmän irti loputtomasta marmoripatsaiden massasta ja Sikstuksen kappelin freskoista oppaan tarinoiden ansiosta. :)

Rajua menoa seinävaatteissa.

1500-luvulla Vatikaanissa lisäiltiin patsaille viikunanlehtiä siveyden nimissä.

Olisi kannattanut pysyä siveänä - Apollo menetti puolet sukukalleuksistaan, kun viikunanlehti poistettiin restauroinnin yhteydessä.

Todellinen yhteisymmärrys Rooman kanssa syntyi kuitenkin yllättäen keskellä yötä. Olin palaamassa lauantai-iltana hostellille leffan jälkeen kun unohduin valokuvaamaan sateista kaupunkia. Vaelsin Spagnan aukiolta Colosseumille ja kaupungissa tuntui vallitsevan toinen todellisuus. Palatsit ja rauniot seisoivat hiljaisina yössä mahtipontisesti valaistuina. Syystä tai toisesta keskellä yötä Rooman historia tuli iholle aivan eri voimakkuudella kuin päivällä. Tuhatvuotiset rauniot saivat mielikuvituksen laukkaamaan muuttuessaan hienoista kivikasoista tapahtumapaikoiksi, hetkiksi ja tarinoiksi historiassa. Ehkä se oli yön hiljaisuus tai se realistinen tosiasia, että yö peitti alleen Rooman likaisuuden, mutta yöllä löysin Roomasta jotain, mistä on helppo tykätä. 

Jos yön pimeys peittikin alleen katujen likaisuuden, ovat yön kylmät tunnit kodittomille raskaimpia.

Öinen metro