Kuvia ja tarinoita

Yllätyksiä katedraalimuseossa.

Talvi ei ole turistiaikaa

Luojan kiitos! Suosituimmat ostoskadut vilisevät talvikuukausinakin turisteja (erityisen paljon täällä on aasialaisia), mutta kaiken kaikkiaan tammikuu taitaa olla vähiten suosittuja turistikuukausia Italiassa. Ajankohtaa arvostaa varsinkin suosituissa museoissa ja katedraaleissa, joissa jonotusalueet seisovat tyhjinä ja merkinnät pakollisista kiertosuunnista näyttelysaleissa voi suosiolla jättää huomiotta, jos sattuu olemaan ainut henkilö huoneessa. Tämä tosin ei pätenyt Roomassa, missä Vatikaanin museot olivat ajankohdasta riippumatta tupaten täynnä ja jonot olivat huikaisevan pitkiä. Kesällä ne kai ovat vielä paljon pidempiä.

Kuntosalilla

Ensimmäisiä tekojamme Sienassa oli kuntosalin etsiminen. Homma sujui ilman suurempia ongelmia ja mukavan oloinen sali löytyi lyhyehkön kävelymatkan päästä kotoa. Kuntosalit lähtökohtaisesti ovat hyvin samanlaisia missä tahansa päin maailmaa, joten mitä minimaalisimmallakin kielitaidolla pärjää loistavasti. Huvittavin kulttuuriero suomalaiseen kuntosalikulttuuriin verrattuna on yläkroppapainotteisuus. Käsipainoja ja penkkejä löytyy moneen lähtöön, mutta jalkaliikkeille on pyhitetty vain yksi tanko, jota kukaan ei tunnu juuri koskaan käyttävän. Italialaiset machomiehet sopivat hyvin stereotypiaan yläkroppapainotteisista treenaajista. :P

Todellinen hauskuus odotti kuitenkin stepaerobic-tunnilla, jolle Aino uskaltautui osallistumaan. Vaikea sanoa, mitä tunnilta tarkalleen odotti, mutta ei ainakaan sitä, että tuntia vetänyt mies ohjasi porukkaa kummallisilla vihellysmerkeillä äärettömän monimutkaisiin koreografioihin. Onneksi osa muistakin osallistujista tuntui olevan suunnilleen yhtä pihalla, ja hyppyjen ja pyörähtelyjen kanssa sekoilusta uskalsi nauttia täysillä.

Auringon laskun aikaan oli upea katsella, kuinka suuret lintuparvet siirtyivät puusta toiseen. Parvien sulava liike toi mieleen kalaparvet luontodokumenteista.

Lunta Sienassa

Yliopiston piha sai kevyen lumipeitteen.

Tammikuun viimeisenä päivänä Sienassa satoi talven ensimmäinen lumi. Lunta tuli juuri ja juuri riittävästi maisemien valkaisemiseksi, mutta lumikuuron jälkeen esiin tullut aurinko ryhtyi sulattamaan hentoa lumikerrosta nopeasti. Hauskinta oli seurata, mitä tämä vähäinen lumi sai aikaan. Ihmiset kerääntyivät ikkunoihin tuijottelemaan ja lähtivät töistä ajoissa. Kaikki totesivat, että julkiseen liikenteeseen ei voi enää juurikaan luottaa ja kehottivat lähtemään nopeasti, jos piti päästä johonkin bussilla. Ulkona autot matelivat loskaisilla teillä hölkkävauhtia. Onneksi bussit eivät kuitenkaan oikeasti lakanneet kulkemasta. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos lumen tulo olisi jatkunut pidempään.

Pitäisiköhän epäillä mielenterveyttään, jos lähtee matkalle pehmolelupossu Hannun korvikkeena, hmm... Mutta Tonton näyttää tyytyväiseltä, että pääsi mukaan matkaan. :)