Mitä me ajattelemme Istanbulista nyt?

Kaupungin koko:

Istanbul on niin suuri, että siellä voi käyttää koko päivän ajelemalla mielenkiintoisesta paikasta toiseen hassuilla julkisilla liikennevälineillä. Niin suuri, että 238 metrin korkuisen pilvenpiirtäjän päältä ei voi nähdä kaupungin loppua. Niin suuri, että kaupungin sisään jäävillä merialueilla (Kultainen sarvi ja Bosforin salmi) voi risteillä tuntikausia. Kaupungin koosta hyvän kuvan antaa se, että istanbulilaiset eivät äänestä kunnallisvaaleissa Istanbulin kaupunginhallituksesta vaan omien kaupunginosiensa hallituksista ja jokaisella kaupunginosalla on oma kuvernööri.


Ihmiset:

Ainakin Kosovoon ja Albaniaan verrattuna ihmiset ovat Istanbulissa huomattavasti tottuneempia turisteihin. Ulkonäkömme ja kielemme kiinnitti vähemmän huomiota ja englannilla pärjäsi melkein aina. Toisaalta huijausyritykset lisääntyivät ja muutuimme eksoottisista suomalaisista tylsiksi ja tyhmiksi turisteiksi. Onneksi Istanbulissa kuitenkin pätee se, mikä monessa muussakin suurkaupungissa: kun siirtyy pois kaikista turistoituneimmilta alueilta, kohtaa huomattavasti ystävällisempiä ihmisiä (ja toki halvempia hintojakin). Kaiken kaikkiaan Istanbulilaisista jäi oikein mukava kuva: aina kun tarvitsimme apua, saimme sitä ja huijausyrityksetkin voi laskea yhden käden sormilla. Eniten jäämme kaipaamaan sitä, ettei kaiken tarvitse aina mennä sääntöjen mukaan, ja esimerkiksi busseihin voi hypätä muualtakin kuin pysäkeiltä ja lentokentällekin pääsimme ilmaiseksi, kun bussimatkan hinta osoittautui luultua kalliimmaksi ja ylitti bussikorttimme arvon.

Kuten Balkanillakin, ihmiset ovat kärsimättömiä, eivät seiso liikennevaloissa eivätkä noudata sääntöjä. Ennen kotijoukkueen jalkapallo-ottelua fanit eivät arastele ottaa haltuun neljäkaistaista katua kävelläkseen leveästi areenalle kannatuslaulujen raikuessa. Liikennevaloissa on valojen lisäksi usein myös useita liikennepoliiseja pilleineen varmistamassa, että liikennevaloja noudatetaan. Poliisivoimat pitävät kuitenkin hyvän huolen siitä, ettei suurempia rikoksia tapahdu. Emme ole koskaan nähneet niin paljon poliiseja kuin Istanbulissa näimme - emme ainakaan sellaisia poliiseja. Harva se päivä keskusalueen kaduilla näkyi bussilasteittain mellakkapoliiseja kilpineen ja rynnäkkökivääreineen. Usein poliisien kasvot olivat peitettyjä ja heillä oli panssariajoneuvoja.

Jalkapallofanit valtasivat tien.

Kulkukoirat:

Dolmabahcen joutsenet ne vasta hyvin olikin hoidettu.

Kulkukoiria- ja kissoja oli kaikki kadut ja kujat täynnä. Kaiken kokoisia ja rotuisia, nukkumassa kahviloiden pihoilla tai tonkimassa roskiksia. Osa laihoja tai sairaan näköisiä. Ensimmäisen viikon ajan koirien näkeminen tuntui pahalta, mutta sitten Metin kertoi meille, että kaikki kulkukoirat Istanbulissa eivät suinkaan ole nälkäisiä tai kaltoin kohdeltuja. Suuri osa koirista on valtion rokottamia ja rokotetuilla koirilla on merkki korvassa. Metinin mukaan kaikkialla Istanbulissa kulkukoiria ja -kissoja ruokitaan aktiivisesti ja perheet jättävät oven pieleen koiranruokakuppeja ja ruuantähteitä. Varsinkin rikkaissa kaupunginosissa, joissa koiria on vähemmän, niiden elämä saattaa olla hyvinkin leveää ja asukkaat tuntevat koiransa ja koirat naapuruston asukkaat. Metin ja Iya tuntuivatkin suhtautuvan kulkukoiriin enemmän kaupunginosan yhteisinä lemmikkeinä kuin ongelmana. Asiassa oli siis myös valoisampi puolensa, mutta ei se poistanut sääliä köyhempien alueiden laihoja ja sairaan näköisiä koiria kohtaan.

Talvi:

Istanbulissa satoi ensin viikon ja sitten aurinko paistoi viikon. Toisen viikon jälkeen ensimmäisenkään sateinen sää ei enää harmittanut. Mielestämme talvella matkustamisessa oli paljon etuja: Moskeijat, palatsit ja museot olivat hiljaisempia ja tunnelmallisempia, huijareita liikkui varmasti vähemmän (ja silti meitä huijattiin, hehe) ja hinnat saattoivat olla halvempia. Upean auringonlaskun näkeminen vaati ehkä vähän enemmän tuuria pilvien takia, mutta sekin nähtiin. Talvella ravintoloissa ja kahviloissa näkee mitä erilaisimpia lämmitysjärjestelmiä (lämpölamppuja, takkoja, helloja, nuotioita...) ja lämmin teelasi kädessä tuntuu varmasti paljon ihanammalta kuin kesällä. Istanbulin talvessa on ihanaa vetäytyä kotoisaan nargilekahvilaan juomaan teetä, pelaamaan backgammonia ja polttamaan vesipiippua.

Iltaiset tyrskyt Bosforilla.

Dolmabahce-palatsin edustalla.

Toinen Bosforin silloista.

Näkymä pilvenpiirtäjän huipulta.