Istanbulin monet kasvot

Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina pimeässä kahvilassa laajan sähkökatkon aikaan ja julkaistu kun sähköt palasivat. Ulkona tupruttaa lunta/räntää ja kahvilassa on paljon ihmisiä ja muutamassa pöydässä tuikkuja. Istiklal Caddesilla kuuluu sieltä täältä aggregaattien pörinää, kun paremmin varustautuneet liikkeet käyttävät varajärjestelmiään. Metrot ja ratikat eivät toimi, eikä myöskään asuntomme lämmitys tai lämmin vesi. Jännitämme, minkälainen seikkailu tästä vielä muodostuu!

Mutta palataanpa menneeseen viikkoon. Olemme ehtineet mukavasti kiertää Istanbulin päänähtävyyksiä. Suuri Basaari yllätti meidät siisteydellään ja mukavuudellaan. Aiommekin vielä palata tähän katettuun ja lämpimään "ostoskeskukseen" tuliaiset mielessä. Moskeijat ovat olleet suuria ja hienoja, erityisesti iltaisin! Topkapin palatsi sen sijaan oli melkoinen pettymys, ainakin verrattuna hulppeaan pääsymaksuun. Ensinnäkin olimme valinneet käyntipäiväksi viikon sateisimman päivän ja perillä meille selvisi, että kohde on lähinnä ulkoilmamuseo, eikä vähiä sisätiloja ollut lämmitetty. Myöskään asiantuntemuksemme mosaiikeista ja kaakeleista ei tuntunut riittävän palatsin kaikkien hienouksien ymmärtämiseen... :P Kävimme myös nauttimassa perinteisessä, 1600-luvulla rakennetussa hamamissa (kylpylässä), jossa meidät kuorittiin, pestiin ja hierottiin.

Sinisen moskeijan minareetit.

Historiallisten nähtävyyksien lisäksi olemme nauttineet ihanista lauttamatkoista Bosforin salmen yli sekä upeista näköaloista tyylikkäissä kattoravintoloissa. Vaikka päivisin Istanbul on ollut melko harmaa, öisin se on erittäin vaikuttava! Ravintolat osaavat tosin laskuttaa näköaloistaan ja katsoa näköisiämme turisteja hieman nenänvartta pitkin. Päätimme vähät välittää. Hah!

Ensin koirat tuijottivat, sitten hyökkäsivät. Pääsimme karkuun.

Teimme myös ekskursion läheiseen luontokohteeseen, Prinssisaarille. Tosin kohteet eivät olleet aivan yhtä luonnollisessa tilassaan kuin olimme kuvitelleet, ja jokaisella saarella oli paljon asuntoja, mutta suurin osa niistä oli kesähuviloita. Metsäalueet oli raivattu piknik-kuntoisiksi, mutta ne olivat silti hyvin viehättäviä. Sekä metsät että autiot kadut olivat täynnä kulkukoiria (osa enemmän ja osa vähemmän agressiivisia) ja -kissoja. Saarilla yleisin liikkumismuoto tuntui olevan hevoskärryt. :)



Istanbul tuntuu edelleen hyvin kalliilta ja olemmekin päättäneet lipsua hieman päiväbudjetistamme, jotta voisimme kunnolla nauttia kaupungista. Julkisen liikenteen olemme ottaneet aikalailla haltuun, ja liikkuminen suurkaupungissa alkaa sujua. Istanbulissa haastetta on tuottanut julkisen liikenteen monimuotoisuus: on metroja, monenlaisia ratikoita, funiculureita eli mäkien päälle kiipeäviä erikoismetroja, lauttoja ja busseja, joiden lähtöpaikkoja, reittejä tai määränpäitä on mahdotonta selvittää muuten kuin kuskilta kysymällä. Kantakaupungissa liikkuminen on kuitenkin hyvin yksinkertaista.

Illalla aiomme suunnistaa hieman hienompaan ravintolaan kokeilemaan herkullisen kuuloista kala-maistelumenuuta. Sitä ja sähköjen paluuta odotellessa... :)

---

Sähköt palasivat muutamien tuntien kuluessa, mutta lämmintä vettä ei suihkusta silti saanut. :( Kalamaistelumenu ei ollut niin hyvä kuin toivoimme ja sen kohokohdaksi nousi tahinijäätelö.

Hannu ihailee Marmaranmerta Prinssisaarilla.

Istiklal Caddesi perjantai-iltana.