Ajatuksia Venäjästä

Venäjä on todella suuri maa. Sitä ei oikein edes voi ymmärtää, ennen kuin on matkustanut neljä yötä ja 5000 kilometriä ja tuntuu siltä, kuin olisi jo nähnyt koko Siperian - ja olet maan puolivälissä.

Kaupungit

Irkutskin Lenin

Olemme nähneet viisi suurkaupunkia (0,6-1,5 miljoonaa asukasta). Helsinki tuntuu kuitenkin Siperian kaupunkeja suuremmalta, koska kaupunkien keskustat ovat yleensä pienehköjä väkilukuun verrattuna. Kaupungista toiseen siirtyminen on omituista kaupunkien samankaltaisuuden takia. Katsomme matkaoppaamme karttaa ja löydämme ensimmäisenä joen. Jaroslavissa joki oli valtava ja Jekaterinburgissa pieni ja Omskissa jokia oli jopa kaksi, mutta joenranta on yleensä kaupungille tärkeä ja keskeisellä paikalla. Rannassa on jokisatama, jonka liikenne on yleensä vähäistä.

Keskustassa kulkee aina vähintään Leninin katu tai Karl Marxin katu (useimmiten molemmat), ja muita Neuvostoliiton aikaisten merkkihenkilöiden mukaan nimettyjä katuja. Usein myös proletaarien, kommunismin tai voiton mukaan nimetty katu. Keskeisellä paikalla pönöttää Leninin patsas, joka näyttää aina hyvin samanlaiselta. Irkutskissa patsaan käsi oli noussut tervehtimään kansaa. Ikuinen tuli löytyy usein toisen maailmansodan muistomerkin luota ja muistomerkki itsessään on yleensä suuri.

Ihmiset

Useimmiten ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita meistä. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Neuvostoaikoina monet Siperian kaupungeista ovat olleet ulkomaalaisilta suljettuja. Kaikki tietävät Suomen, mutta itään kuljettaessa Suomi käy kaukaisemmaksi. Yksi vanhempien ihmisten oletus suomalaisista on venäjän kielen taito - onhan Suomi ollut Venäjän vallan alla, joskin siitä on nyt jo noin 100 vuotta. Omituisin kohtaamamme Suomiuskomus naurattaa: monet ihmiset ovat siinä uskossa, ettei Suomessa saa juoda alkoholia. Aluksi käsitimme, että uskomus johtuisi suomalaisturistien alkoholinkäytöstä Pietarissa. Koska käsitys on vallalla kaukaisessakin Siperiassa, kehitimme teorian Suomea mustamaalanneesta neuvostopropagandansa: "Suomi on paska maa, siellä ei saa edes vodkaa". Tuskin saamme koskaan tietää, mistä uskomus on peräisin.

Ihmiset ovat olleet innoissaan siitä, että venäjän kielen taitomme mahdollistaa jonkin asteisen tutustumisen ja ei-kovin-abstraktien ajatusten vaihdon. Tavalliset venäläiset tädit ja sedät tuskin saavat usein mahdollisuuksia jutella länsimaalaisten kanssa. Harmi, että venäjäntaitomme ei varsinaisesti riitä keskusteluun, vaikka peruskysymyksistä selviämmekin. Venäläisten innokkuus ulkomaalaisten tapaamiseen näkyy myös couchsurffaamisen suosiossa. Varsinkin vähemmän turistoituneissa kaupungeissa innokkaita majoittajia on ollut todella runsaasti. Isännät, joiden luona olemme yöpyneet, ovat olleet hyvin innokkaita juttelemaan ja esittelemään kaupunkiaan.

Näimme paljon aidon kokoisia patsaita soittamassa kitaraa, istumassa puiston penkeillä tai seisoskelemassa kadun kulmissa. Hauskin oli kuitenkin tämä viemärityöläiselle omistettu hyväntuulinen patsas.

Venäjällä matkustamisesta

Pikkukirkko :)

Tässä osiossa on lähinnä tiukkaa faktaa matkanteosta Venäjällä. Kaikkiaan kulutimme Venäjällä aikaa nelisen viikkoa ja matkustimme kaikki matkat junalla yhtä lyhyttä bussimatkaa lukuun ottamatta. Alun perin olimme suunnitelleet käyttävämme Venäjällä rahaa n. 30€/hlö/päivä + matkat. Matkoihin Moskovasta Vladivostokiin olemme budjetoineet 1000€  (molempien matkoihin), ja toistaiseksi olemme ihan näppärästi budjetissa (Ulan Batoriin mennessä olemme käyttäneet matkoihin 620€ ja olemme matkustaneet 6300 km Moskovasta. Ulan Batorin juna oli hyvin kallis (n. 100€/hlö Irkutskista), halvemmalla olisi päässyt, jos olisi ottanut bussin Ulan Udesta Ulan Batoriin. Rahaa olisi myös säästänyt, jos olisi pysähdellyt vähemmän).

Olemme myös pysyneet tasan tarkkaan 30€/hlö/päivä budjetissa. Budjetti osoittautui Venäjän hintatasoon nähden niukaksi, mutta riittäväksi. Söimme lähinnä halvoissa ravintoloissa tai ruokaloissa (stalovajat) ja laitoimme ruokaa hostellien keittiöissä aina kun se oli mahdollista. Halvassa ravintolassa/ruokalassa kahden hengen ateria kustansi useimmiten n. 300-500R (8-13€) ja keskihintaisissa paikoissa kahden hengen ruuat maksoivat n. 1000R (26€).

Neljän viikon aikana yövyimme hostelleissa/hotelleissa/homestayssa yhteensä 20 yötä (loput junassa/surffattiin) ja keskimäärin yöpaikan hinta oli noin 14€/hlö/yö. Suurimmissa kaupungeissa oli mukavia ja hyvin varusteltuja hostelleja (dormi 12-16€/hlö/yö), mutta esimerkiksi Omskissa yövyimme hotellissa, josta huoneen jaetulla suihkulla sai vain parilla kympillä. Usein omasta rauhasta sai kyllä maksaa selvästi enemmän. Hostelleissa tuntui olevan paras hinta-laatusuhde. Kaikki kolme hostellia, joissa yövyimme, olivat puhtaita, uusia ja hyvin hoidettuja. Henkilökunta oli aina äärimmäisen avuliasta ja ystävällistä. Hotellit sen sijaan olivat rumia ja vanhoja neuvostoaikaisia betonihirviöitä, jotka haisivat milloin millekin. Esimerkiksi Kungurista lähtiessämme kaikkiin vaatteisiimme ja tavaroihimme oli tarttunut aikamoinen öljyn/bensan haju...

Couchsurffausta: Hannu ja Omskin isäntämme Vasiliy tutustuvat

Surffasimme lopulta vain 4 yötä, ja olemme siihen hyvin tyytyväisiä. Toki surffatessa säästää rahaa, mutta sekin on hieman suhteellista. Surffatessa tulee vietettyä paljon aikaa isäntien kanssa ja elettyä hetki samanlaista elämää isäntien kanssa. Esimerkiksi Jekaterinburgissa meillä oli huippuhauskaa, kun Teena ja Gleb esittelivät meille lempiravintoloitaan ja baarejaan, mutta lopulta laskimme, että heidän elintasollaan meillä kului tasan yhtä paljon rahaa kuin muinakin päivinä, vaikka majoitus olikin ilmainen. Se ei tietenkään vähennä kokemuksen arvoa: Teenan ja Glebin kanssa olemme viettäneet yhdet matkamme hauskimmista ja mielenkiintoisimmista päivistä. :) Toisaalta esimerkiksi Omskissa yövyimme pihiksi itseään kuvailevan tutkijan luona ja kokkailimme illalla pastaa hänen kotonaan, joten päivän kulut jäivät selkeästi alle päiväbudjetin. Kaiken kaikkiaan kaikki surffaukset ovat olleet mahtavia kokemuksia ja syventäneet kaupunkeihin ja niiden ihmisiin tutustumista hurjasti. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, ettemme ole pyrkineet säästämään rahaa surffaamalla, koska hostellissa yöpyminen on monella tapaa helpompaa ja rentouttavampaa.

Kaiken kaikkiaan matkustaminen Moskovasta Ulan Batoriin yhden kuukauden aikana on maksanut kahdelta hengeltä 2400€. Seuraavat kolme viikkoa on tarkoitus pysyä Mongoliassa ja Pohjoi-Kiinassa, joiden hintataso on noin puolet Venäjän hinnoista. Tosin Harbin kuulemma on aika kallis kaupunki kiinalaiseksi. Mongoliassa kuitenkin käytämme rahaa kierrokseen, jolla näemme hieman maaseutua ja liikkumiseen saattaa mennä vähän aiottua enemmän rahaa, sillä Mongoliasta Pohjois-Kiinaan ei pääse välttämättä muuten kuin lentämällä. Seitsämän viikon matkalla Vladivostokiin budjetti pysynee siis edelleen arvioidussa.

Venäjällä monessa kaupungissa oli sillan kaiteita tai pylväitä täynnä rakkauden lukkoja.

Seuraavassa kirjoituksessa pääsette tutustumaan Mongoliaan, kun me moikataan mongolialaiset ja etenkin ne mongolinaiset! Hauskaa juhannusta!! :)

Suuremmoinen Baikal

Matka Olhon-saarelle kesti kuusi tuntia ja oli paikoin töyssyinen. Valitsimme itsellemme viisaasti tilavan näköiset takapenkkipaikat, jotka muuttuivat lopulta auton ahtaimmiksi kaikkien matkustajien noustua kyytiin, joten kuusi tuntia menivät Ainon osalta polvet suussa pomppien ja torkahdellen. Matkan varrella sai ihailla laumoittain lehmiä, joita paimennettiin cowboy-tyyliin hevosten kanssa. Myös villihevosia näkyi. Matkan aikana maasto muuttui vuoristoisemmaksi ja kun pääsimme saarelle vievälle lossille, yllätyimme navakasta ja kylmästä tuulesta. Ensi vaikutelma mahtavasta Baikal-järvestä oli kylmä ja kolkon komea.

Puolivillejä hevosia

Yövyimme ystävällisten Igorin ja Veran homestayssa, jossa käytössämme on banja, eli rantasaunan kaltainen sauna, tosin ilman rantaa. Täällä ei tunnu olevan kenelläkään tonttia rannassa. Sauna on lämpimänä joka ilta, joten nauttimme sen kuumista lauteista ja lähes yhtä kuumista pesu- ja pukuhuoneista sekä vilpoisesta ja mukavasta terassista huolella. Tuskimpa näemme saunaa seuraavan kerran ihan hetkeen.

Baikal-järven maagisuus perustuu sen kokoon ja jylhiin kallioisiin rantoihin. Luonto on karua, varsinkin rannan tuntumassa ja rantakallioilta on varsinkin 70 km pitkän saaren pohjoisosissa kymmenien metrien pudotus hyiseen veteen. Järvi pysyy koko kesän kokonsa ansiosta hyytävän kylmänä. Upeiden kallioiden lisäksi Olhon-saarella on myös pitkiä hiekkarantoja täynnä hienoa vaaleaa hiekkaa. Useat saaren rannassa olevista kivimuodostelmista ovat paikallisille shamanismia harjoittaville burjateille pyhiä.

Menopeli

Ensimmäisenä kokonaisena päivänämme saarella lähdimme kiertoajelulle saaren pohjoisosiin. Aamiaiseksi Vera oli keittänyt meille puuroa ja paistanut mahtavan läjän blinejä (jotka siis tosiaan ovat Venäjällä ihan lettuja, eivät semmoisia suomalaisia paksuja blinejä). Vatsa täynnä oli hyvä lähteä hölskyvälle ja rämisevälle matkalle neuvostoaikaisessa armeijan minibussissa äärimmäisen huonokuntoisia metsäteitä pitkin. Hetken vuoristoratamaisesta kyydistä jaksoi nauttia, mutta pian kyyti alkoi aiheuttaa lievää matkapahoinvointia. Pysähdyimme upeisiin maisemiin ihmettelemään erikoisia kivimuodostelmia ja neuvostoaikaisen kalatehtaan raunioita upean hiekkarannan kupeessa, ja lopulta päädyimme saaren pohjoiskärkeen, jossa pääsimme ihailemaan (joskin kymmenien metrien korkeudesta) aurinkoa ottavia Baikalin norppia. Baikalin norpat ovat kaiketi Saimaan norppien kaltainen eristyksissä elävä hyljelaji. Lounaaksi matkalla saimme kuskin keittelemää kalakeittoa, joka valmistettiin paikallisesta erikoisuudesta, omulista. Saimme sitä myös illalla majapaikassamme ja totesimme, että se maistuu vähän hauelta ja joiltain muilta järvikaloilta, ja on ison ahvenen kokoinen.

Toisena päivänämme vuokrasimme maastopyörät ja ajelimme parinkymmenen kilometrin lenkin saaren upeilla kukkuloilla. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta ja ukkosta, joten yritimme pitää säätä silmällä. Pyörävuokrauksen mies oli varoitellut sateen voimakkuudesta. Paluumatkallamme poljimme yhtä matkaa ukkoskuuron kanssa, joka kulki vieressämme aukeavan järven toisella rannalla, reilun 10 km päässä. Kastuimme yllättävän vähän.

Huzhirin kylässä raikuu jatkuva koirien, kukkojen ja lehmien yhteiskonsertti. Onneksi on korvatulpat.

<3

Horisontti

(Kirjoitettu Olhon-saarella, postattu Irkutskista, jossa yövyimme viime yön. Seuraavat kaksi yötä junassa ja sitten heräämme Ulan Batorista.)

Lisää Venäjän suurkaupunkeja: Omsk ja Krasnojarsk

Viimeisen päivityksen jälkeen olemme edenneet taas pari tuhatta kilometria pysähtyen Omskissa ja Krasnoyarskissa. Blogin kirjoitushetkellä olemme lähdössä Irkutskista Olkhon-saarelle, jonne on noin kuuden tunnin ajomatka. Ostettiin hostelliltamme liput "kätevään ja edulliseen" ovelta-ovelle kulkevaan turistibussiin, joka pienen matkaoppaan lukemisen jälkeen osoittautuikin ylihinnoitelluksi ja alkumatkan perusteella erittäin hitaaksi. Olemmepahan ensi kerralla viisaampia.

Hostellin seinällä oli hauska kuva! :)

Tosiaan Omskissa vietimme 3 yötä ja Krasnoyarskissa 6 yötä. Omsk on reilun miljoonan asukkaan yliopistokaupunki, josta jäi rento, vaikkakin hieman likainen kuva. Aikaamme siellä varjosti myös melkoinen väsymys, ilmeisesti jonkinlaisen matkataudin seurauksena. Lisämaustetta visiittiime tarjosi yhden yön sohvasurffaaminen erään hupaisan matematiikan tutkijan / ohjelmoijan luona.
Krasnoyarskissa olimme 3 yötä hostellissa ja 3 yötä homestayssa. Homestay tarkoittaa siis sitä, että paikalliset vuokraavat ylimääräisiä huoneita talostaan turisteille. Ne ovat melko yleisiä Venäjällä ja samanlaiseen olemme menossa myös Olkhon-saarelle. Krasnoyarsk oli kaikin puolin menestys. Aino pääsi patikoimaan homstay-emäntämme kanssa luonnonpuistoon, jossa oli erikoisia kivimuodostelmia, stolbeja (Hannu jäi kotiin sairastamaan).

Stolbien lisäksi Krasnoyarsk on kuuluisa 40 kilometrin päässä Jenisei-joen yläjuoksulla sijaitsevasta valtavasta padosta, jonka päätimme myös käydä katsastamassa. Perille pääseminen osoittautui kuitenkin hieman hankalaksi. Matkaoppaamme mukaan padolle on mahdollista päästä sekä laivalla, junalla että bussilla. Ensimmäisenä lähdimme kohti satamaa leppoisan jokimatkailun toivossa, mutta paljastui, että laivaliikenne on joko lopetettu tai että laivat aloittavat liikennöinnin vasta myöhemmin kesällä. Seuraavaksi suuntasimme juna-asemalle, jossa saimme tietää, että junia kyllä kulkee joka aamu, mutta takaisin pääsisi kätevästi vasta seuraavana aamuna. Viimeinen oljenkortemme olivat siis bussit. Löydettyämme paikallisen reittioppaan luulimme ymmärtäneemme bussiaikatauluja ja löytäneemme useita hyviä bussiyhteyksiä. Pysäkillä odottaessamme kuitenkin kaikki padolle menevät bussit ajoivat päättäväisesti meidän ohitsemme. Lopulta päädyimme ottamaan taksin padolle ja takaisin, mikä ei lopulta ollut ihan niin kallista, n. 25€. Mutta pato tuli vihdoin nähtyä, ja olihan se hieno.

Krasnojarsk jäi mieleemme hyvin miellyttävänä paikkana. Kaupunki oli eloisa ja paljon tuntui olevan tekeillä. Joen rantaa päällystettiin ja paranneltiin, liikuntapuistoja rakennettiin ja muutenkin kaupunki tuntui olevan siistiytymässä. Kun yleiseen paranevaan ilmapiiriin yhdistää hienon luonnonpuiston (stolbeineen) kaupungin kupeessa, Krasnojarsk muodosti kaiken kaikkiaan oikein mukavan pysähtymispaikan ja melko houkuttelevan matkakohteen.

Yksi monista Lenineistä

Pieni kappeli, yksi Krasnojarskin symboleja

Stolbyt (suoraan käännettynä "pilarit") ovat korkeita kivimuodostelmia...

...ja niiden päälle sai kiivetä katselemaan maisemia.

Auringonlasku junan ikkunassa

Uralin yli: Kungur ja Jekaterinburg

Jaroslavista on matkaa takana noin 2400 km, eli Helsingistä kaiken kaikkiaan 3800 km. Kokonaisuudessaanhan matkaa Vladivostokiin kertyy Helsingistä matkaa n. 10500 km, eli kolmasosa matkamme ensimmäisestä osasta, Trans-Siperiasta, on jo taitettu. Kuluneella viikolla olemme tutustuneet Uralien länsipuolella sijaitsevaan pikkukaupunkiin Kunguriin ja Uralien itäpuolen suurkaupunkiin Jekaterinburgiin. Kungurin kohokohta oli visiitti venäläisten suosimaan nähtävyyteen jääluoliin (katso kuvat!). Jekaterinburgissa surffasimme (siis yövyimme Couchsurfing-palvelun kautta) ihanan pariskunnan, Teenan ja Glebin luona.

Erilaisia kivi- ja jäämuodostelmia Kungurin jääluolissa.

Maanalainen järvi luolastossa.

Gleb ja Teena esittelivät meille Jekaterinburgia.

Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Ural-vuorien itäpuolella. (Ural-vuoria muuten voi hädin tuskin kutsua vuoriksi, ovat nimittäin aika piskuiset kukkulat ainakin meidän kulkemillamme leveyksillä, pohjoisessa kuulemma vähän korkeammat.) Keskusta oli miljoonakaupungiksi äärimmäisen kompakti. Koska vietimme aikaa lähinnä Teenan ja Glebin kanssa emme pällistelleet kovinkaan paljoa perinteisiä turistinähtävyyksiin. Sen sijaan Teena tutustutti meitä mm. uuteen katutaiteeseen ja neuvostoliittolaiseen, jämptiin konstruktivistiseen arkkitehtuuriin. Erityisesti mieleen jäi vanhan ja lähes raunioituneen sota-aikaisen sairaalan seinään tehty taideteos, joka oli tehty kaivertamalla ja Molotovin koktaililla polttamalla (http://www.urbanartcore.eu/molotov-cocktail-art/). Mieleen painui myös baari, joka oli kirjaimellisesti piilotettu kirjahyllyn taakse kieltolain hengessä. Kaiken kaikkiaan Jekaterinburgista jäi nuorekas ja eloisa kuva (mihin toki seuramme vaikutti vahvasti).

Neuvostoliiton aikaan Jekaterinburgin nimi oli Sverdlovsk. Keskikohta.

Suurin henkilökohtainen riemunaiheemme oli kuitenkin osallistuminen Jekaterinburgilaiseen juoksutapahtumaan, jossa päätimme kokeilla 10 km matkaa FiveFingersseillä. Ajattelimme, että kyseessä olisi suuri, karnevaalihenkinen juoksutapahtuma, kuten juoksutapahtumat Suomessa usein ovat (vrt. samana päivänä Helsingissä Naisten kymppi, jossa 18000 osallistujaa). Suuressa porukassa anonyymiys säilyy ja etenkin Aino ajatteli, että keskenkin voi jättää, jos jalat ja kunto eivät vielä kestä kymppiä. Kun Teena näytti meille paikan, tajusimme kuitenkin, että tapahtumassa oli noin 30 juoksijaa ja ainoina ulkomaalaisina sekä me että erikoiset kenkämme saimme lähestulkoon rokkitähden kohtelun. Odotamme innolla (kauhulla) milloin saamme käsiimme meistä nopeasti tehdyn haastattelunpätkän, jonka pitäisi ilmestyä järjestäjäorganisaation sivuille. :P

Nyt olemme ensimmäistä kertaa virallisesti Siperiassa. Saavuimme tänä aamuna Omskiin ja yövymme pari yötä keskustan ulkopuolella sijaitsevassa, paikallisten suosimassa loma- ja rentoutumiskohteessa (oli myös Omskin halvin järkevä majapaikka..). Tarkoitus olisi vielä surffata täällä yksi tai kaksi yötä ennen kuin jatkamme Krasnoyarskiin, jossa tiedossa on mahdollisesti Couchsurfersissa "tapaamamme" innokkaan paikallisen järjestämä pieni vaellus läheiselle luontoalueelle. 

Kungurin asemalla. Vieressä meidän yöjuna. :)

Tasanteelta näki Kungurin 60 000 asukkaan pikkukaupungin yli.

Afganistanin sodassa (79-89) kaatuneiden muistomerkki Jekaterinburgissa.

Kirkko vuodatetun veren päällä.

Kolme symppistä kirkkoa.

Onnistunut alku - Rostov ja Jaroslav

Ensimmäiset päivät, matkat ja kaupungit ovat nyt takana päin ja kun ulkona ukkostaa, on hyvä hetki pysähtyä päivittämään blogia.

Moskovan yöjunasta lähdimme suoraan Rostoviin (Rostov Veliki / Rostov Jaroslavski), 30 000 asukkaan pikkukaupunkiin Nero-järven rannalla 200 kilometrin päässä Moskovasta. Vietimme kaksi aurinkoista päivää ja hyttysten täyteistä yötä pikkukaupungin erikoislaatuisessa kummallisia taideteoksia pursuilevassa hostellissa (mökkihenkisessä majatalossa), ja jatkoimme matkaa Jaroslaviin (60 km Rostovista). Jaroslavista löysimme useamman mutkan ja muutaman epätoivoisen hetken jälkeen kaupungin ainoan, mutta sitäkin mukavamman hostellin ja olemme nyt tutustuneet Jaroslaviin parin päivän ajan.

Rostov oli valkoisenaan omenankukkia.

Rostovissa yövyimme matkaoppaan suosittelemassa hostellissa (HORS Art Hotel), jota piti todella sympaattinen juuri ja juuri englantia puhuva pariskunta. Paikka oli oikeastaan aika kaukana hostellista ja ehkä tunnelmaltaan lähempänä leirintäaluetta hyttysineen ja järvimaisemineen. Huoneemme huokui suomalaista mökkitunnelmaa (miksei myös venäläistä datsha-tunnelmaa) ja paikka sijaitsi suurehkon järven rannalla. Hostellin isäntä oli emalitaiteilija ja vieraat saivat tutustua ilmaiseksi yllättävän hienoon taidenäyttelyyn mökin yläkerrassa. Piha-alueilla oli erilaisia veistoksia ja paljon kukkia. Kaiken kaikkiaan paikka oli vallan viehättävä. Kävimme tutustumassa Rostovin kodikkaaseen kremliin, jossa useiden kirkkojen kellonsoittajat soittivat yhdessä melodista rytmimusiikkia.

Reppureissaaja Rostovissa, taustalla kremlin valkoinen muuri.

Enkä kaatunut kertaakaan!

Jaroslav sijaitsee Volgan rannalla vajaan 300 kilometrin ja noin neljän tunnin junamatkan päässä Moskovasta. Kaupungissa on n. 600 000 asukasta ja kaupungin historiallinen keskusta kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Jaroslav on näyttäytynyt meille valloittavana, kesäisenä ja kauniina kaupunkina, joskin kaupungin arkkitehtuurinen kauneus rajoittuu luonnollisesti vain keskustan alueelle. Volga virtaa aivan keskustan tuntumassa ja määrittää kaupungin luonteen. Ranta on rauhoitettu autoilta ja on täynnä rannan tunnelmasta nauttivia turisteja ja paikallisia. Itsekin innostuimme eilen vuokraamaan rullaluistimet ja toikkaroimaan edestakaisin rantakatua. Voimme varauksetta suositella Jaroslavissa piipahtamista kesäisenä päivänä kaikille Venäjän matkailijoille. Keskusta on kompakti ja kaunis kävellä, Volga on upea ja kaupunki kaiken kaikkiaan selkeästi Moskovaa ja Pietaria halvempi.

Coolisti kellotornissa maisemia katselemassa.

Tällä matkalla halusimme kokeilla jotain edellisistä matkoistamme poikkeavaa: juoksemista. Pakkasimme mukaan kevyet juoksuvaatteet ja Five Fingers -kengät ja nyt olemme todellakin tyytyväisiä päätökseemme tehdä niin. Näiden ensimmäisten päivien aikana olemme ehtineet tehdä jo kaksikin aamulenkkiä. Rostovissa juoksimme aurinkoisen järven rannalla ja täällä Jaroslavissa koimme eilisaamuna upean lenkin sumuisen ja hiljaisen Volgan rannalla. Rantakatu kulkee aivan rannanviertä pitkin ja sunnuntai aamuna meidän lisäksemme liikkeellä oli vain muutamia kalastajia, yksi roska-auto ja jokilaiva, joka lipui sumussa ylös Volgaa. Juokseminen on hassu tapa katsella nähtävyyksiä ja tutustua kaupunkiin. Matka taittuu nopeasti ja kun kartta ei ole mukana, ei yleensä päädy suoraan nähtävyyksille vaan välillä hassuihinkin paikkoihin. Kuitenkin kaupungin pääpiirteet hahmottuvat ja paikat käyvät tutuiksi. Lisäksi juokseminen on ihana lisä hostellielämään ja se tuo matkalle "tavallisuutta", rutiinia ja endorfiinien täyteistä hyvää oloa. Suosittelemme kokeilemaan!

Junissa teeveden saa samovaareista.

Huomenna nappaamme yöjunan kohti Kunguria. Se on pieni kaupunki Permin lähistöllä ja siellä on kuulemma jotain upeita jääluolia (siis luolia joissa on jäämuodostelmia, kaiketi kesälläkin). Sieltä sitten Jekaterinburgiin, josta yritämme etsiä Couchsurfing-majapaikkaa.

Rostovin asemalla junat olivat pitkiä.

Nero-järvi oli ensimmäisenä päivänä aava ja sininen.

Kolmantena päivänä järvelle oli seilannut kasa kaisloja. Piti vähän hieraista silmiään, että mitä kummaa, liikkuvatko ne?

Rostovin kremlistä löytyi omenapuutarha.

Hannu on paikallisten standardien mukaan vähän pitkä.

 

Jaroslavin keskusaukion neuvostohenkisyyttä.

... ja samalla aukiolla sijaitseva komea kirkko.

Jaroslav oli täynnä puistokatuja.

Volga, volga, tittidittittittittii...

Jaroslavin upeita monumentteja ja kirkkoja.

Hop, matkaan!

Matka alkaa tänään, keskiviikkona 16.5. klo 17:52, kun hyppäämme Moskovan yöjunaan. Moskovasta aiomme jatkaa suoraan eteenpäin. Todennäköisimmin Rostoviin, joka sijaitsee Jaroslavin suunnassa.

Viimeisen viikon olemme pakanneet ja siivonneet kämppää, vieneet tavaroita Muijalaan ja säätäneet kaikkea kuntoon. Tänään neljä tuntia ennen junan lähtöä olimme vihdoin valmiita. Hannun rinkka painaa 15 kiloa ja Ainon 12. Siihen mahtuu kaikki, mitä seuraavan seitsemän kuukauden aikana olemme ajatelleet tarvitsevamme.

Matkaan lähteminen jännittää aika paljon. Vaikka eipä sitä vielä oikein edes tajua, että on lähdössä niinkin pitkäksi aikaa. Kai sitä sitten viikon päästä huomaa olevansa jossain Uralilla ja hahmottaa olevansa jo aika kaukana kotoa. Venäjällä aiomme viettää seitsemisen viikkoa ja lennot Vladivostokista Tokioon 5.7. on jo ostettu (S7 airlines/ n. 250€ per naama). Ei olisi oikein haluttu lentää, mutta lentoja vielä kalliimpi usean päivän "risteily" ilman hyttiä jonnekin satojen kilometrien päähän Tokiosta oli vähän liikaa jopa meille. ;) Lisäksi Japanin aikamme on rajoitettu viisumittomaan 90 päivän maassaoloon, joten vapaat päivät on käytettävä harkiten.

Nyt on aika rento ja hyvä olo, kun viimeisen viikon päällä ollut stressi alkaa purkautua. Suomea kyllä tulee ikävä. Ja kaikkia ihmisiä. :) Yhteyden meihin saa parhaiten facebookissa tai sähköpostilla, puhelinnumerot eivät välttämättä ole koko aikaa käytössä. Ja kuulumiset kerrotaan tietty täällä blogissa!

Hei hei Suomi, nähdään ensi vuonna!

Uusi matka - unelmat toteen

Hädin tuskin ehdimme kotiutua Balkanilta ja Istanbulista, kun saimme jo kuulla matkaavamme ensi kesäksi Japaniin työharjoitteluun. Paikat irtosivat IAESTE-harjoittelujärjestön kautta: Hannulle fysikkaa University of Tokyo:ssa ja Ainolle kemiaa Tokyo University of Science:ssa. Ensi innostuksesta toivuttuamme rupesimme ajattelemaan asiaa toisella tavalla:

Yhteinen unelmamme on ollut matkustaa Aasiaan junalla Siperian halki. Nähdä kulttuurin ja maiseman muuttuvan pikkuhiljaa. Ja kokea matka. Nyt olimme yhtäkkiä tilanteessa, jossa lentäisimmekin Japaniin ja näkisimmekin sneak peakin Aasiasta ennen varsinaista matkaamme. Päätimme tehdä toisin.

Siirsimme harjoittelumme alun kesäkuulta heinäkuulle ja päätimme lähteä toukokuun puolessa välissä junalla kohti Vladivostokia, josta sitten lennämme Tokioon. Puolessatoista kuukaudessa ehdimme toivon mukaan koluta Siperian läpi. Kolmen kuukauden työharjoittelun jälkeen jatkamme matkaamme Japanista Kiinaan ja Kiinan naapurimaihin -- tarkemmat suunnitelmat toistaiseksi tuntemattomia.

Päätös tarkoitti säätöä, etenkin kun lähtöön on aikaa vain puolitoista kuukautta:

• Budjetti kuntoon -- onneksi on säästöjä! 
• Kämppään vuokralainen
• Vakuutukset kuntoon (matkavakuutus kattaa normaalisti 3kk yhtäjaksoista matkustusta, lisäkuukaudet nuorisoalennuksella maksaa n. 50€/kk/hlö)
• Rokotukset (Japanin aivotulehdus, Polioboosteri, Lavantauti)
• Malarialääkkeet
• Ainon passin pikainen uusiminen, koska nykyinen vanhenee 01/2013
• Venäjän viisumien hankinta, hankimme vuosiviisumit, koska haluamme myös palata Venäjän kautta, tulee todennäköisesti aika kalliiksi nopean aikataulun takia (Japaniin ei onneksi tarvi viisumia, ja loput viisumit säädetään sitten matkan päältä)
• Jonkin verran matkareitin suunnittelua, mutta tämä tuntuu olevan pienin huoli tällä hetkellä :P

Alustava matkasuunnitelma ei ole vielä kovin tarkka.

Tämä blogi palaa siis jälleen elämään ja lähtölaskenta matkalle alkaa! :)